sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Kun sinä synnyit (uusinta vuoden takaa)

.
Kun sinä synnyit, istuin kirkkaan amarylliksen alla
vuosikymmenien kylmin talvi jäädytti ikkunat
leikkauspöydän lamput punertuivat,
enkä ollut koskaan pidellyt vauvaa sylissäni.
Kun sinä synnyit minä rakastin sinua niin, että joka päivä mursin tahtosi.

Sinä synnyit kun olin kulkenut turhaan korkeiden  talojen portaat,
ja ne vieläkin miettivät mihin minut lähettäisivät,
että sinun sulkeutuneet silmäsi syntyisivät
ja minä rakastin sinua niin, että huudan kivienkin alla,
koska sinä
et.

Kun sinä synnyit, seisoin suuren tammen varjossa
vahvana imit puolukkamaitoa, ja lypsyämpärin kermaa.
Kun synnyit, itkusi seurasi minua kaikkialle, kannoin
yksinäistä ilmettäsi
ja minä rakastin sinua niin, että sinusta tuli oma kuvani.

Kevät oli harvinaisen lämmin,
kun sinä synnyit,
nurmikolla korkeiden tulppaanien alla.
Ensimmäiseksi näytettiin pienet punaiset kiveksiesi kirsikat,
radiosta soi sinfonia Uudesta maailmasta,  
lopputahdeista
alkoi sataa jäätä ja rakeita, tulppaanit heittivät terälehtensä.
Kun sinä synnyit, samalla hetkellä syntyneet varsat paleltuivat laitumille,
ja minä rakastin sinua niin, että silitin korvalehtesi päät suipoiksi ja
ne palavat auringossa aina kesäisin.
.
© chr.

1 kommentti:

  1. Olen tainnut kommenteerata runosi vuosi sitten enkä jaksanut lukea kommenttia. Kauniin korutonta kerrontaa ja nuo kielikuvasi jotain verratonta. kiitos

    VastaaPoista