perjantai 25. maaliskuuta 2016

Tervattu

.
.
Pitelit jokaista osaani kaikkialta
olisitpa pidellyt kasvoja, 
kaulalta, rintojakin

Reguluksen ärjyessä Leijonan nousua
jään raahatessa meitä
pidellyt

                           Pitelin pitelemisiäsi

kunnes tervattu käsivarsieni paanut
.
.
.© chr.

3 kommenttia:

  1. Kuka sanoisi puolestani sinulle sanani. Ryhdikäs,riisuttu ei alaston. Tiiviys sitoo
    ei ahdista. Hengittää, jokainen sana paikallaan.
    Kaipaamaan jään tulevaa jatkoa

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Runon minä seisoo tähtitaivaan alla, rannalla, tai mahdollisesti
    kallioluodolla, järvi/meri on vielä jäässä
    Tässä ympärilleen levittäytyvässä hiljaisuudessa hän kuulee tähtien ärjynnän lisäksi
    jään raahaamisen äänet, kylmyyden joka raahaa 'meitä'.

    Hän muistelee, tai paremminkin 'muistaa' kuinka toinen, rakastetttu kenties, jolle hän puhuu,
    piteli häntä, ja hän tätä. Kaikkialta kumpikin, kunnes
    yht'äkkiä, jotain tapahtuu, jokin päättyy.
    Hän ei enää jaksa, käsivarret ovat tervatut, raskaat paanut.
    Mutta, toisaalta terva suojelee käsivarsia ulkomaailmalta, samalla kun
    eristää niitä siltä samalta.

    VastaaPoista