perjantai 25. maaliskuuta 2016

Maavesiä

.
.
Lampun sammuttua kynttilä jää lepattamaan
ikkunasta kai vetää
näky - kuinka nurkka olisi liekeissä -
saa minut soutamaan, tekemään itsestäni veneen,
suupurjeen melomaan
pois suonikarttaa keuhkoista kiduksiin, pois
niitä jokia, jotka avautuvat putoamisen jälkeen
maavesiä, hitaasti virtaavia hajonneita metsiä

ammoniittivuoristosta kohoavat 
helmiveneet, uimakellot
ohuet asuinsavut

.

.© chr.

2 kommenttia:

  1. Selkeämpi ei pinnallinen
    kevyempi syvyys tunnelma
    riittävä
    suljen silmät runouden tekstiin. kl

    VastaaPoista
  2. Runon minä on huoneessa, jossa ei viihdy, jossa vetää.
    ”Nurkka olisi liekeissä” saa hänet kaipaamaaan poispääsyä, purjehtimaan pois,
    pakemaan omaan sisääänsä, omaan tuttuuteensa.
    Sormikarttaa hajoaviin metsiin, kotiloiden luokse helmiveneiisiin.
    Katsomaan sieltä, jostain etäämpää kuinka ohuet asuinsavut nousevat.
    Hieno päätös runolle.

    VastaaPoista