Lammashaan korpi

.
.

Vuoden pimein yö, maan sysi, vain vähän lunta

pari aavetta kulkee vastaan,

pöllön katse, vaienneet lentoäänet

mesisienet nukkuvat suurta unta,

metsuri teroittaa sahaa, pitkät vedot;

polkuni häviää tuhatkertaiseen valuvaan pihkaan

oksien ja latvojen hakattuun mereen.

Jäisen pehmeän sammaleen alla

jäniksen, ilveksen laukan alla

peikonkullan tiellä viiletän myyrien käytäviä

vesirottien juurionkaloita, vilistää rihmaston lippusiima

sulamaan kiihkeä piilo, kohme

tervehtivät madot, tuhatjalkaiset

työläiset ja kuningattaret, yhteiskunnat

kultakuoriaisten toukat, Peukalo-Liisat

kiiltomadot, täälläkö te olette?

Pulppuan käytäviä ja lähteitä

lähteestä ahertavaa puroa

väistellen mutkia, kiviä

mykkiä hauenpoikasia

syttyviä virvatulia

virvatulia pitin matkaa.

Hehkun, hehkun

hehkun.

Vuoden pimein yö.

.

.

.© chr.