lauantai 30. tammikuuta 2016

Vihreä omakuva

.
.
Olen kuollut, tuskin näkyvä viiva
kuollut kuin minuun sataisi lunta
hopeinen peilinaamio,
valo on muuttunut raskaaksi
yö palaa ovelta
nielee aikoinaan avonaiset silmät, 
yhä ohenevan vihreän.
Kiersin maaliputken loppuun, omin käsin
pyyhin paletin, pyyhitty rinnalle kaiken kauneus,
ihminen, sen huone, asetelma kasvoista
.
.
.© chr.

 
                                                                Helene Schjerfbeck: Vihreä omakuva

2 kommenttia:

  1. Onpa hienoa "jälkeä" taas, Chr.
    Upea runo.

    VastaaPoista
  2. Herätti hereille olemisen uneliaisuudesta. Kavahti kallooni komiat sanat. Pirullista tehokas sanojen häylyvä olemus.Kertoo olennaisen kiitos ja kumarrus kl

    VastaaPoista