torstai 29. lokakuuta 2015

Jono

.
.
Iltaöisin ikkunani alle kokoontuvat iloiset seurueet
puhelevat, lausuvat, laulavat, moniäänisesti koiriensa säestyksellä
Parvekkeilta heitä kannustetaan
parvekkeilta putoilevat laastit, lasit, maahan tiilet, markiisit
leijailevat viirit, viiriäiset, viini
nopeat naurut
aaltoilee yö aaltoileva aika,
kokoontuu väsymys, ja hajoaa tosi.
Iltaöisin ajavat sykkivät henkilöautot, äänimerkit peruuttavat, 
korvalta alas
lattiaa
maa

.
.
.© chr.





2 kommenttia:

  1. Harvinaislaatuista, kaupunkimiljööseen, sijoittuvaa runoutta Chr:ltä.
    Hyvinhän se sujuu. Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää. :)

    VastaaPoista
  2. Jotain on sinulle tapahtunut, kuulet arjen.
    Onko rakkaus poissa?

    VastaaPoista