.
.
Maantie laulaa ja vaahtera tien varressa.
Kohtaamisten ja erojen päiviä.
Lähden aina kauemmas
tulen menosuunnasta
väistelen kohtilentäviä,
kerjuuääniä, pesättömien koiraiden kutsuja.
Nousen makuultani, heinään jää painauma,
en katso sitä enää.
Hyttynen on hyvällä pistänyt
ainoaan suojaamattomaan kohtaan.
.
.
. © chr.
Aivan valloittava runo!
VastaaPoista-kesäinen, lyhyt road-movie