Vanhan Annan aatto

.
.

Vanhan Annanpäivän aattona

räntäsade on painanut sananjalat maahan

kuolleiden koirien haukun

hävinnyt vihreä viitta

mettisen pillin ääni

metsän aukko syöttää taivaalle parven

paljaiden piiskojen lävitse.

.

.© chr.

Minä rakastan sinua

.
.

Olin syöttänyt sinulle paistetun, jauhetun sammakon.

Vainajien päivän ilta,

en voinut enää mennä kauemmaksi -

maahan jäätyneet omenat painoivat selkää

maatuvat makeat, palaamassa juurilleen paalu-hiusjuurille matojen kairat, kastemadot,

pimeä kuura nuoli reiden sisäpintaa.

Vyösoljen takana upottaa,

ajattelin sytyttää valot,

mutta sytytän hiuksiin hedelmät.

Ensimmäisen kerran koen, vahvasti esillä

monenlaiset kasvosi vuosien seassa, tumman,

tuoreen ja samalla uurteisen ohuen,

paljaat toiveet olkapäillä, miten ruumiisi polvillaan

taivutat sormin valvovan yön maahan

sinä levität minut, anastat haikua

menneisyys nilkoissa, avonaisen halun värisevän kohdan

ulvomisen kynnyksellä

uimme lisää aikakoneen muistia

tyyni sää kantaa puutarhan reunoilta villien eläinten liikkeet, haukahtelut,

en pelkää pimeää, mutta

pelkään sanoa pimeässä ääneen

kuten sanat

”Minä rakastan sinua”

kolme kaikkein vaikeinta sanaa maailmassa,

mutta mitä muutakaan voisin sanoa?

©
chr.


Solas - Lament For Frankie

Nyt näyttelyyn!

.
.
'.

Kipu

.
.

Äänettömyys painautuu vasten
hellänä ja rivona,

kun huuto on lyönyt

suustani valuu loppu

ihosta maito

joka askeleella verisuru.

Minä kannan sinut hautaan

päivittäin kannan sinut

pienet luut kannan

pellavan, liekokapalon

aukileen aarteen,

minä kannan sinut

kuin kaukaisen huilun

nuottien välisen sävelen

pyiden korpeen kannan sinut

pyhien pääskysten päälle.

.

.© chr.

Maisema ylös lähteestä

.
.

Virtanäkinsammal kasvaa tiukkana koskikivissä.

Helppo kiivettävä, vartalonmyötäinen, keskisuoni ei paina.

Voimia tarvitaan silti: liukas alustan valuvesijuonne ja

yläpuolella irvistää löyhä tupas,

sen punaiset suuvarushampaat,

irvistän takaisin jokaiselle itiöpesälle,

en tohdi suututtaa.

Pärskevesipisarat kiiruhtavat uudestaan puroon

jäänkarvaisina peileinä.

Kenen huulet ovat siniset,

raajat rypistyneet kosteassa?

Rannallaistuvaa tervehdin nyökäten;

hyvin hauras purokinnas

painaa peukalot vatsalehtiin.

Lehtisolujen öljy kimmeltää valossa.

Se on huulettava, se on hengästin.

Pesäkkeenkannattimen alla on valaistu tyhjä huone,

maiseman laajat välipinnat.

Päältä katsoen latvat aukeavat litteinä, suppeina ja tiheinä.

Näen alhaalla juurtumahapset,

kutovat peitettä ja patjoja.

Mätäspinta haroo, vesivarastoa imeskelevä rahkahuokonen.

Kohenevat sulkahaaraiset sammalet

kapenevat sirpit pursueetteriin, universumiin

aaltoileva

yläviisto viskouu, neulanen,

eteenpäin se pitkospuu!

.

.© chr.

雅楽 盤渉調 宗明楽（二返） 龍笛独奏

.
.
.
Pidentyvä pimeä
katsuran keltainen,

sydämeni
.
.
.
© chr.

Kuin satu

.
.
Järven pohjalla istuu imeväinen,
pieni tyttö
katsoo pintaan; auringon vettä veljen kädessä
syöttää kanoille simpukkalasteja.


Apteekkitukusta saapuu tilaus:
jälleen tarvitaan kuivattuja muurahaisenmunia,
keikkuvat portilla vahtikalkkunat.


Talon värissä vakstuukien kerros
                      Tsaarin kilpi
                      kestävät vadit
                      munanvihreä kaappi
                      Moskovan musta
                      Siperian sini
                      Shaahin puna
heinästä huussi, etelästä ikimänty.


Sadantena vuonna synnytysten sauna
ottaa askelta sivuun,
ovi pysyy kiinni.


Hän astuu tottuneesti järveen,
ui valoon.
.
.
© chr.
Kiitos inspiraatiosta S.M.

Heinäkuun ilta

.
.
Ikkunassa hämärtyvät hedelmäpuut,
metsikön taakse laskeva aurinko
löytää pihaltani kirsikan oksan.

Päivä on tuntunut pitkältä.

Oven takana odotamme vauvan ensi-itkua.
.
.
© chr.

Kun sinä synnyit (uusinta vuoden takaa)

.

Kun sinä synnyit, istuin kirkkaan amarylliksen alla

vuosikymmenien kylmin talvi jäädytti ikkunat

leikkauspöydän lamput punertuivat,

enkä ollut koskaan pidellyt vauvaa sylissäni.

Kun sinä synnyit minä rakastin sinua niin, että joka päivä mursin tahtosi.

Sinä synnyit kun olin kulkenut turhaan korkeiden  talojen portaat,

ja ne vieläkin miettivät mihin minut lähettäisivät,

että sinun sulkeutuneet silmäsi syntyisivät

ja minä rakastin sinua niin, että huudan kivienkin alla,

koska sinä

et.

Kun sinä synnyit, seisoin suuren tammen varjossa

vahvana imit puolukkamaitoa, ja lypsyämpärin kermaa.

Kun synnyit, itkusi seurasi minua kaikkialle, kannoin

yksinäistä ilmettäsi

ja minä rakastin sinua niin, että sinusta tuli oma kuvani.

Kevät oli harvinaisen lämmin,
kun sinä synnyit,

nurmikolla korkeiden tulppaanien alla.

Ensimmäiseksi näytettiin pienet punaiset kiveksiesi kirsikat,

radiosta soi sinfonia Uudesta maailmasta,  
lopputahdeista

alkoi sataa jäätä ja rakeita, tulppaanit heittivät terälehtensä.

Kun sinä synnyit, samalla hetkellä syntyneet varsat paleltuivat laitumille,

ja minä rakastin sinua niin, että silitin korvalehtesi päät suipoiksi ja

ne palavat auringossa aina kesäisin.

.

© chr.

Heinämaa

.
.

Kuivuneen heinämaan holviin

jätämme hämähäkit vaimeakeltaiseen

huhtikuun multa

(haju, jonka löytäisi jokaisesta keväästä)

kuljemme paahdemuistoa (alleviivaisin maan tuoksun)

kaarrumme onkaloihin

kaarrumme

onkaloihini

Hän leikkaa kyntensä

veistää sen veneeksi

soutaa ja

sydämeni on täysi.

.

.

.© chr

Silmut aukeavat

.
.
Pellonreuna laskee aurinkomiekan
puiden silmuhalo, aukeavat lehtisilmät

korkea lintu, kukkaviuhka kaulassaan
avaa nokkansa ja huutaa
                                        maata vedeksi

edellä heinähämähäkit
pakenevat häviä-aaltona
  yksinaaraksiset
  yhdeksänkoiraksiset

sikiäinnaurussa.
.
.
.
( Kirsi F:lle)

© chr

Nelirivit

.
.

maaliskuussa kampaan hiuksia
taitellussa kimonossa kehon lämpö

oksien kärjissä huolelliset pisarat

- haikaran pesällä sataa

melkein koko kuunkierron

paperiseinän takana tyhjä huone

levittää nyt kirjoitusvälineet

mustekiven kirjailun

lauseet valmiiksi piirrettyinä

tunkeutuvat sisääni

hitaasti öljytyt ruumiinosat

- sydän lyö ylimääräisen kerran

mikä on vuoteen nimi

mikä on päänalusen nimi

seinien nimi huoneessa

kun täydellisestä hetkestä noustaan

sateen              valkoinen         katseeni               pesällä

pudonnut         lasin                 sija                     valmiina

pitkä                väri                  kohottaa             ensimmäisen

viiva                ilmassa            huhtikuun             muna

.

.

.© chr 

(mobiililaitteella lukiessa rivitys vaihtuu)
.
.

Huhtikuun menyy

.
.

Kevät kiertää tupaa,

tarjoomme sille läskipiirakkaa,

hienoina viipaleina tilsityn vasikan,

ynnä viheriöitä maustimia.

Rautapata veivaa puolitoista tuntia ympäri,

                            seinäpapereissa tanssii rasvapilkut

                            ympäri kolisee padan sanka

pöydän jalat penkkien parina,

nautaelukan naukuvat kengät

kaikkein pisin henkitorvi,

joista viimmemainittu mezzo-soprani.

.

.

.

© chr 

Siskolleni

.
.

Tällaisena kevätaamuna minun siskoni ei ollut vielä syntynyt.

Mustavalkoisessa kuvassa katselen suuren ihon maininkeja

pinnalla risteilevät valon paljaat oksat.

Kun syreenit puhkeavat lehtiin syötän niitä vauvalle,

täytyyhän jonkun talossa hänet hoitaa.

Kylpyhuone sortuu, parveke putoaa,

sisäkatosta tihkuu vesi,

me kaksi uimarenkaalla käsipohjaa.

.

.

© chr

Talonpaikka (julkaistu LahtiSoundsPoetryssa 26.3.)

.
.

Kolmen tulen sytyttäjä

saa nuotion sijalle haltian

sen valkean omistajan

kämmenelle pyhäkköpuun

kodinpuun koko maailman,

saapi näkemisen taidon

hieroo silmiin yökön verta

ajatusten hedelmän:

      latvusta oksalta haaraa

      ylinnä raukka ihtiriekko

      majaileva liekkiö

      karahkoilla keikkaan väki

      alinna mänkiäiset

      risuilla liekkiöt, tyhjäset.

Tässä tulensytyttäjän varjosielu

suojeltu talonpaikka

kotihaltioisten kartastossa

haltian itkusta omansa

      uhrimaito lattian ravos

      salvoksessa hopearaha

.

.

.

© chr.

Sinulla on nimi

.
Vasta kun sinulla on nimi
saat kirjoittaa illan sinisestä hetkestä.
Se olkoon sinulle varattu,
huoleton tarkka muistiinpano,
talon ikkunaan kävely.
Silmiesi lasit
sulkeutuva väri.
.
.
.© chr

Valolaukka

.
.

Kuu juoksee männikössä

valolaukkaa

keskellä peltoa seisoo sänky savisaappaissa

häntä kohti horisonttia

uskoo koiranheinään ja piikkisiin siemenkotiin

metsänrajaihmisen laveerattu piha

talventörröttäjä, tähtitaivas

aukeaa puusohvalta kuin paperikotelo

jossa siivet on käännetty lepoasentoon

aavalta rantaan

jään alla ulvoo ison kalan käännös

läpi kasvavat ruusut

.

. © chr. 

Nukkuva huuhkaja

.
.
"jos huuhkajan oikean jalan asettaa nukkuvan rinnan päälle,

tältä voi kysyä mitä tahansa." ruotsal. uskomus 1870-luvulta.

Jos voi kysyä mitä tahansa,

asettaa oikean rinnan

nukkuvan huuhkajan päälle

jos rinnan päälle

asettaa oikean

nukkuvan huuhkajalan,

jos oikean jalan

asettaa nukkuvan huuhkajannan päälle,

josikean rinnan päälle

voisettaa mitä tahansa

nukkuu huuhkaja

josettaa nukkuvan

huuhkajan rinnan

oikeanlan päälle,

jos nukkurinnan

asettaa jalanäälle

voi oikealta huuhkajalta kysyä

mitahansa

jos nukkysyy

mitä tahansa

voisettaa tältoikean jalan

huuhkajan rinnan päälle

jos rinta voi kysyä

asettaa huuhkajalan

oikekuvan päälle

jos jalkasyy oikein

voi huuhkajasettaa

rinnukkumaan

jos oikeallalalla kysyy

valta huuhkajalta

voi rinnan pääsettaa

mitänsa

jos mitä voisyä

voi nukkuvannan

asettaa oikean huuhkajanjan päälle

jos oikesyy mitänsa

voisettaa rinnan huuhkajäälle

jos voiukkua räällä

kyhuuhkaja

mittahansa
nukujalan
nuku 
ku
nu
y
.
.
.© chr.

Saako tulla laulamaan?

.
.

Kaurapellon sänkipillit viheltävät, säestävät tuulta

se ajaa metsäsaarekkeen pellon laitaan,

valtaojaan kumolleen, tien risteykseen.

Tiellä pimeässä kulkee Mäyrä, kultainen kruunu

laulunsanat kainalossa, tiellä kulkee viitan sihinä,

aurausmerkit.

Jupiteria näytetään pilven raosta.

Myös Musta Rinssi, Felis Ernesti, kaikilta tunnettu,

on läpikulkumatkalla Beehelmin kadulle,

hopeinen kruunu, kynnet kuin miekat.

Mäyrän urhoollinen sotilas, Lukki, etenee taholtaan määrätietoisesti

kypärä, olkain, ohuet raajat.

Sen silmät aistivat valon, varjon vaihtelun ja

Kuu, joka heidän ylitsensä käy, kulkeepi latvustossa,

kynttilävyötetty, se maailmaa valaisevi.

Nämä neljä kohtaavat, maan päällä, metelin alla

eläin eläintä lähellä

siinä karva, siinä turpa, siinä kirkas silmä, pihkahengitys

ja metsänpohjan tieto, seisovat rivissä.

Kaikki:

Hyvää iltaa,

Saako tulla laulamaan jokaiselle

metsäsaarekkeen säädylle,

joka huuhkajatenorille, unisieppareiden lapsille

sekä Fagerströmin viekkaalle ketulle,

koko väelle, kuin paikalla on?

Saatuaan luvan alkavat laulaa:

(sänkipillit soivat vireessä, puhaltavat alkavaa pyryä)

Kun maa ja vedet on sidottu jäähän,

kun päivä istuu pesässä ja

aurinko, armollinen majesteetti, lepää vuoren onkalossa,

alkaa kaikua uuden vuoden onni,

särkyy synti, vääryys.

Kun maan rauha on kaikil´ tunnettu

aitan alle, saunan vintil´

kivimankelin kaukaisel´ maalle,

silloin joutuu jouluaamu, ompi saatu ilo, rakkaus.

Metsän tuulikaapissa soittelevat puut

kuu, se kulkeepi, kuu se pyörii,

laulaa samalla sävelmällä.

Kaikki kumartavat ja lähtevät pois. 

.

.  © chr.

Jää

.
.

Kuu vetää järveä

kääntää jäätä

alta ulvoo talven koira

                                       reuna ui

                                       sahaa kaulaa

.

.

. © chr. 

.

.

- - - - (kipu)

.

Ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen

löydän asennon jossa kipu ei tunnu

Seison unen kanssa -
unesta irrallaan makuuni vieressä

Kipu on unohtanut,

menettänyt kasvonsa

olkapäästä kyljestä käsivarresta

matkalla keskelle rintaa

kivien kasvipeite

jalaspilvien hitaasti etenevä kuvio,

nousen varpailleni

.

.

.© chr.

Jähmettyy

.
.

Salin pöytä seisoo yhden vankan jalan neljällä tassulla, ei juokse,

tuolien ympärillä joutsenkaulainen kädensija,

selässä siipi.

Parvi

viettää

marrasyötä,

täyspuista

selkänojaa

takajalkaa

persialaisen maton unta

pois lentämästä.

Tuhatta vuotta

kudottu tahallista virhettä

mahonkista leijonanharjaa harjattu

kun pöly muuttuu tomuksi

jäh               me                   tt                   yy

naakan            pesä                   kylmään          hormiin

.

.© chr.

Riga 2

.
.

Mustan joen rannassa valuvat sillat, puistojen valokatos

johdinauto kiristää vanhan kaupungin vaijerihäkkiin lumiset svinksit

kiviset kissat torneihin.

Kerran majavat nousivat kanavasta ja

söivät Kilimanjaro-ravintolan lehmukset,

syvissä vesissä seikkailevien prinssien laivat rantautuvat,

valaistuneena jäi jäätyneen marsipaanikakun ylle hymyilevä ritari,

kolminkertaisissa kultakäädyissä.

.

.© chr.

.

.

Pöydällä

.
.

Pöydällä halkinainen peura

kylkiluukopat levällään

                                       kärpänen

sänky matto kahvinkeitin

eikä pelota

viimeinen päiväohjelma

horisontti hymyilyttää täydessä pimeässä.

Lämpimät lihakset.

Maa on märkää, ja jalat kastuvat

lumi iholla muuttumaton

tyynessä ilmassa valppaan eläimen

pako

noukin syliin putoavia murusia

.

. © chr.
.

Irtoavana kuohuva

.
.

Haluan herätä ja nähdä unta sinusta vielä

kauhovat kädet lakanoiden parvet

valkeakuulaan reisi

kämmensyrjästä kasvavat sipulikukat

kätesi siivet, leveät lapiot mahtuvat

polulle

monta sanaa silmiä

sydämen selkään selkä

posken varassa - ohimo

halusi haluamisasioita

soittaa ja kuunnella

hengittää sokerikoivua sateessa

hienot karvat kanavissa silmut

tarttua lanteista, painaa

reidet korvilleen ei kuule

piilossa sulkee silmät

   tarttuu varvikossa tähdyke

   takertuu katkeileva varvikko

   tartun sinuun tähdykäiseni

siemenkodista valuu vesi

kaipausta esittää iho

irtoavana kuohuva

vuodevaatteet jo levollisina, kesyt

viime kesän voimaan kääriytyneenä

annan sinulle sipulin

toivon ja en toivo, että

olisit kuollut

kierrä voimakas ote

kierrä kasvot kämmenet auki

pois puiden latvat, pitkiksi päivät

välimatkat lyhyiksi

rinnat kauniiksi

aamu höyryää silmäluomien läpi

aikaa muutama minuutti, valokasvosi

haluan herätä ja nähdä unta sinusta vielä

.

.

. © chr.

.

.
.

Pilvet roikkuvat 
syystasauksen vanhalla ladulla,

laskettelen selkärankaa alas.

Selitän matkan risteäviä sääjälkiä.

Ohimoilla harmaa,

rintakehällä ruska,

leppymättömän sydämen pitovoide.

On taas lämmin.

Kiinanmerellä nousee myrsky.

Salvatun ikkunan sisäilma nukkuu

ilman huojuntaa ja etenemistä.

Hätätapauksessa riko lasi.

.

.

. © chr.

.

Huoneen uni

.
Mänty liikkuu makuuhuoneen aamuneliössä
päivällä kattoon ilmestyy pitkulainen oksaheijastuma
iltapäivällä kamariin ylettyvä paahde

kesäyön pohjoisen kuun valkoinen hevonen,
ruskeat sumuhevoset heinämaassa
viistävä pimeä lintu,
näen onnellisen unen,
susikielellä,
luomen valo kun kohina loppuu.
.
. © chr.
.

Kaskinauris

.
.
Ohimennen syyspuoli;

tuhkavarpaat, helmanauris

syljellä kylvetty, siitetty sileä

                       hunajaposki,

kulkee umpipolkua harhasorkka

pässilauman uutisruissuupieli,

simakultakuu.

.
.
. © chr.

Salamaniskemä

.
.

Kohoileeko rinta?

Lapsuuden kylällä kerrottiin

ukkosenlyömästä pojasta

jonka

talo pysähtyi salamaniskusta

(mielessä kuva)

kerrotaan ullakkohuoneen sängystä

viisto välikatto,

päätyikkuna oli syyllinen.

poika kuoli,

makaava kuin harmaa peitto

miltä näyttää salamaniskemä rauha?

talo jää tyhjäksi

näyttää ikkunoistaan;

puun muutama lehti taipuu pisaroista

lopulta on koskettanut jokaista,

sade

.

.

©chr. 

Hedelmä 1

.
.

hedelmien maitotyyni
pimeä

mustat siemenet

sadeveden unessa

uin sisiliskon silmiin

aamulla ilma yhä pysähtynyt

kurki nostelee jalkojaan

.

. ©chr.

.

Hyönteisuosijat

.
.

Monella hyönteisellä on hyvä tuoksu

kukat löytävät niihin pimeässäkin;

erään pillikkeen imukärsä kiertää aaria,

mesiviitan helmaa

                               läikkyivät kimalaisen vasut,

yllä ohran hiuksia kampaava käki.

.

.

©chr.

.

Perunat

.
.

Haju on makean homeinen;

lattialuukusta, kellarin

itäneiden perunoiden köydet nousevat

ketjumukulat,

kun talon perustukset on syöty,

minussa on maaomenan mentävä etsintä

antoisan maan tärkkelystakki

hermostoni solmukohdat.

Mukulavarren verho

kasvaa ikkunaan

                               palmikolla

              ja läpi

lehtivihreänä itumerkkikirjoitus

.

© chr.
.
.

Runon ja suven ilta

.
Heinola Harjupaviljongilla Eeva Rantala esitti kokoelmani Venny ja Juhani.
Hyvin koskettava lukuesitys.
Kiitos Eeva!
.
.

.
.

Runon ja suven ilta

.
Heinolan Harjupaviljongilla Katja Tamminen ja Anne Koski Heinolan runonkantajista esittivät runojaan rakkaudesta ja elämastä.
.
.

.
.
Eeva ja Teemu Rantalan musiikkia
.

.

Juhannus

.
.

Juhannuksen päivänä pesty lakana

levitään yöllä jalkojen alle, maataan,

katsotaan: kesä seisoo,

katsotaan: saniaisen kukka,

juhannusyön siemensanat
se suojelee ennustuksillaan yön orpolapset;

lakanalla yö on sileä ja pellavainen

                   yö on puhdas.

Metsän valo etenee

kuin huone, joka ei lopu,

hakamaiden ovesta käynti isoon kesään.

.

. 

©chr.

Linnun kuolema

.
.

Kuolleita pikkulintuja ei voi tunnistaa

ne jättävät nimensä ja

muuttuvat samannäköisiksi;

                 lintujen vaaleat vatsat

                 siipisulkien yhteneväiset merkit

höyhenissä liikkumaton paino.

Linnun kuolema on kevyt,

niitä mahtuu useampi kirjekuoreen

lähetetään kuusien latvoihin,

                     oksistossa riippuvat pesämaljat.

.

.

© chr.

Vennyn kirjeitä

.
Juhani rakas

Suven joutilaisuus,
varjossa istun, maalaaminen ei helteellä suju.
Eilen ylioppilas M:n juhlassa, 
muudan tohtori Lindén hämmästytti pöytäseurueemme
hyönteistietoudellaan.
Päiväperhoisista, niiden toukista,
jotka luopi nahkansa,  kotelon sarviaiheisen verhon,
sekä miten tuuli tuopi Suomeen etelänpäiväkiitäjiä,
oleanterikiitäjiä!

Muistatko Jussi 
oleanterien lämpöisen lemun 
Assisin pensionaatin akkunasta?
Lämpö kuin tänäpänä,
hellivä.

Sinua aatellen 
Venny
.
.
© chr. 

Uni

.
Pihtihäntäisellä on unessa 
liian lyhyt pikkutakki
ja vain
            yksi siitin

feromonisuihkun
naaraat riisuutuvat
huulirihmoissa täydellinen koiras

korvakäytävän perältä

näkyy terälehtiä
.

© chr.

Heleää helluntaita - jännityskertomus

.

Tuhkasillan notkossa onnistuu hyttysen yltäkylläinen veriateria.

Pirunpellon kukkahämähäkin myrkkypistin seuraa loisivaa villakärpästä.

Nummikiitäjäisen ahnaat koukkujalat tarttuvat kohteeseensa kuin

Harmisuolla isäntäänsä kiinnittynyt samettipunkki. Kuulee huudon;

hietapistiäinen raahaa lamautettua koloonsa.

- "Sen jalat irtoavat herkästi", miettii Haaskaholman hepokatti, musertaa saaliin.

Vesimittari pyydystää uimataidottomat, näkee

Haudankorven lammessa kelluvan suursukeltajan uhrin, tyhjän kuoren.

Käärmemäen suolla vesiperhosen toukka iskee terävät leukansa,

omaan veljeen,

nauttii saaliista samaan aikaan kuin imukärsällään tähtää raatosaarelainen piikkilude.

Turkkilo hautaa kuolleita Ampumaradalla.

Koirakedon pimentyneessä ojassa

kiiltomato imee uhrinsa liuotetut kudokset,

ja sammuttaa valon.

. 

© chr.

Kun sinä synnyit

.

Kun sinä synnyit, istuin kirkkaan amarylliksen alla

vuosikymmenien kylmin talvi jäädytti ikkunat

leikkauspöydän lamput punertuivat,

enkä ollut koskaan pidellyt vauvaa sylissäni.

Kun sinä synnyit minä rakastin sinua niin, että joka päivä mursin tahtosi.

Sinä synnyit kun olin kulkenut kivisten talojen portaat,

ja ne vielä miettivät mihin minut lähettäisivät,

että sinä syntyisit

ja minä rakastin sinua niin, että huudan kivienkin alla,

koska sinä

et.

Kun sinä synnyit, seisoin suuren tammen varjossa

vahvana imit puolukkamaitoa, ja lypsyämpärin kermaa.

Kun synnyit, itkusi seurasi minua kaikkialle, kannoin

yksinäistä ilmettäsi

ja minä rakastin sinua niin, että sinusta tuli oma kuvani.

Kevät oli harvinaisen lämmin,
kun sinä synnyit.

Makasin nurmikolla korkeiden tulppaanien alla.

Ensimmäiseksi näytettiin pienet punaiset kiveksiesi kirsikat,

radiosta soi sinfonia Uudesta maailmasta,  
sitten

alkoi sataa jäätä ja rakeita, tulppaanit heittivät terälehtensä.

Kun sinä synnyit, samalla hetkellä syntyneet varsat paleltuivat laitumille,

ja minä rakastin sinua niin, että silitin korvalehtesi päät suipoiksi ja

ne palavat auringossa aina kesäisin.

.

© chr.

Metsässä

.
.
Myöhäänhämärä
korppeihin kyllästynyt rankametsähevonen,

                                     korvat värähtävät.

Lehtokurpan ylilento.
.
.

Latu

.

Juopuneet sorkkapohjakengät osmankäämimetsän takana ;

peurat piirtävät aavalle kompassiruusua

ruusussa samat värit kuin aavassa ja latuni kulkee läpi.

Karttapohjoisen merkki on mateennahka

seison keskiössä

öisen pilkin lemu on etelän

ensimmäinen poika lähtenyt päivännousuun

toinen asuu rantasuvea

tytöillä lintutuulen ruumis, vaan toisella lintu jota ei ole.

Lahden vastakalliolla seisoo se pitkä

kataja, kahdella jalalla,

mielitiettyni, tähyää kevättä, sääksen pesällä lunta.

Nyljetty kala potkaisee repussa.

.
.

© chr.

Kadehdin

.
kadehdin alastomia,
alastoman askelta.

minut on veistetty toisesta puusta, nokkoskuidusta,

napajärveni sinistäkin sinisempi, vatsan silmäkulma
lumenviipymälampi, rannan hiekkassa
ihon kohoumat,
paljaan saaren polttava kutina,
kätesi levittää voita.
.
.
©chr.

Kinkku

.

Sus scrofa domestica. Sika. (Svin.)

Harjaskarvainen, paksuruumiinen eläin,

nelijalkainen, jaloissa parilliset varpaat;

ulko-ja sisä keskimmäisiä pienemmät

Hammaskaava 3 4 1 6 1 4 3

.......................3 4 1 6 1 4 3

Kuonon päässä tonkii maata kaikkiruokainen kärsä,

johon sieraimet aukeavat, silmät pienet.

Mahalaukku melkein yksinkertainen.

Se synnyttää useasti vuodessa 10 - 14 sian poikaa

♂ Karju, ♀ Imisä sika.

Kotilätti ompi sikopaja. Siellä seisoma- ja makuutiloja

luonnollisessa asennossa.

Talven tullen haetaan kunnon kirves,

karsinasta houkutellaan tallinpihalle iso sika,

aivoihin isketään holkki

sika kaatuu suorin jaloin,

veren piirto lumessa, puroaa alas tietä

renkaiden jälkikourua.

Kalttauspata,

kiehuhöyry tanssii pienessä pakkasessa

takasorkka

takapotka

etupotka

etusorkka ja kinkku.

.

. ©chr.

Paljaiden puiden

.

paljaiden puiden laulavat latvat alla

lammen rannat mikä estää jäätymästä kuu

on nostanut se yöllä veden pintaa riite

hivuttautuu rakoon mainingin verran

osmankäämien varsien ympärillä kirkkaat mansetit

paikoillaan

paljaiden puiden haamu klapit hellanpesän mittaiset kaarnat

lautojen pinnat kuivat kuuset

napsuu palaessa tuliloimu luukun raosta kuuma nuppi

peukalonsyrjään tarttui nokea

leviää pupilleillesi

paljaiden puiden aamupäivä paistaa läpi kuin riemukkaat

viirit haapojen valkoiset juuret kiipeävät kalliota taloon

koputtavat punamultaa se ei tuoksu marrasvalossa

kumpikaan halua avata

paljaiden puiden tiukahtelevat kevyet linnut nopeat

äänet pii kuulostaa pakkaselta ei kaiu korppi kaartaa pois

jalkapohjan kaaren

paljaiden puiden rungot varsilla reisienväli ote

kaiken ympärillä lämmin tunneli poskilla

alastomien liike kuuluu kielet ääni ei nimeä punertaa

huojuu humina havina kohise korva selkärankaa

juuret kietoutuvat ei itse yletä sinne minne

kuten ympäri lihan käsin sormilla nännit lämminkylmäiho into

päämäärä kun hullu voima paiskaa auki rinnat

hetkeksi

paljaiden puiden laulavat latvat
.
 

Kuun vaiheet

.

.

Täysikuu harmaalla tai ruskealla pohjalla valaisee enemmän tai vähemmän selvä pystysuora silmäterä, päätä vähän pitempi,

Siemenkuulla tylppä hammasrakennus ja kolmea lajia poskihampaita, välihampaita, kulmahampaitten välillä pieni loma,

Puolikuun kaikissa raajoissa käpälät, nisiä osaksi,

Lohtukuulla on tarkka kuulo ja haisti älykäs ja voimakas

Uusikuu, se metsästää yön aikana ja tappaa sekäettä eläimiä on tapana repiä niin kuin suinkin saattaa aukaisee ensiksi, imee lämpimän ja syö vielä, niinkuin sydämen, keuhkon, mutta

Sirppikuu jättää muun vielä koskematta, hyvin nälistyneenä pitää hyvänään raatojakin

Kasvukuu synnyttää 2-3 sokeaa poikaa, joustavat kallot.
.

Vuosina niinjaniin ammuttiin maamme valtiollisella alueella 323 kuuhut palaosaa, kipenettä, tänäpänä on saalis kymmentuhannenkertainen.

.

© chr.

Tupa ja stuga 1:200

.
Maaseudun pienasuntojen tyyppipiirustuksia
Asutushallituksen rakennustoimiston julkaisu no 14, 29.8.1928
Tyyppi 4, Typ 4
Tupa ja Stuga och
2 kamaria, 2 kamrar
ja ullakkohuone, och vindsrum

Kamari 15m²,  Kammare
Tupa 24m²,  Stuga
Kamari 13m²,  Kammare
Eteinen,  Tambur
Säiliö,  Skafferi

Pienempi kaava 1:200
Mindre skala 1:200

Taloni peilikuva, tampuurit ja tuulihuoneet.
Sata vuotta myöhemmin katto on muuttumassa hiekaksi
syöksytorvista pikkukiviä
yläkyökin portaan alla siirat, paljaat nokkosten maavarret
sellaista vanhaa tomua, kuin
maa imisi kivet, pienimmätkin sisäänsä, kuin
unohdetun riihen katoksen alla.
Rakennuksen alla rikkinäisiä astioita
lääkepulloja, ne näkee pienestä luukusta, heitetty
tomuhautaan,
ilman virtaus vastapäätä samanlaisesta luukusta
tupajumit sadat kuivat salvokset
salvoksille keitetään maa, kunnes se on punaista ja
levitetään  pystynaamio.
punamullan paahde, eteläaurinko kapenee läpi
Omenakamarin ikkunanluukuista, luukuissa
puolikuiden kuviot
.

Oisiko omenasosetta

.

Pudonneet omenat palaamassa juurilleen

peurat hämärässä, syövät

siirtelevät pihatuolit täyttävät

puutarhakeinun valkoiset hännät
(kii-kaa kii-kaa)

sarvet koskettavat katosta

pienimmäiset kopittelevat,

supikoirien pimeässä haukahtelee
polulla puulta toiselle

haukkaus,

yöllä omenat kypsyvät mielessä

pitkin pihaa

rakentavat taikinaa

multavaa tasaista mattoa

täyteen vesirottien kolot

palaavat juurille paalu-hius-

juurille matojen kairat

ja tuskin ehdin kysyä, oisiko omenasosetta

kun kellarin luukku aukeaa

.
kiitos inspiraatiosta A.K. 
.

Oma käyttöohje (kirjoitustehtävä P.Ilmasen kurssille)

.

KOTILYYRIKKO CHR-60 vakiomalli

KÄYTTÖOHJE FIN

OSAT: sierain, leuanalus, suupieli, leuansyrjä, kurkku,

otsa, kasvupiste, takaraivo, niska, etuselkä, yläperä, rinta,

etuvatsa, emiö, siemenaiheet, sääri, poljin, nilkan etupuoli nilkan takapuoli, hartiat, hankasilmut, käsisulat, raajat,

kynnelliset jalat, soittokello (lisävaruste)

TOIMINNOT: syntyy alastomana taidokkaasti rakennetussa pesässä, hengitys tapahtuu aina keuhkoilla, pallea täydellinen, veri punaista ja lämmintä, solut nopeat, kieli sanoista hellä.

HUOM. Värien voimakkuus kehittyy vasta parin ensimmäisen käytökerran aikana

Viimeinen käyttöpäivä 29.8.2060

Nyt alennettu hinta -52%

OHJE:

avaa niputetut olkapäät, anna kahvia,

perunoita, papuja, viiniä ja leipää

kävelytä säännöllisesti, istuta valoon

tarjoa sille komero, ja korpi, painoasu ja porrassali

ruoholaukkaa, ruiskulakka,

se on karkeapisteinen,

sen nahka on kuin hallainen heinä

anna sille tyyneltä kuikan silmän välähdys

hae sen arpien huuto, se on monesti sidottu

anna karhunlankaa ja ota solmu

ota siltä sipulit, sipuliletit,

puhdista lämpimällä vedellä, pehmeällä liinalla

sivele ruusuöljyllä, nukuta kämmenet auki,

venytä aamuisin

paina pilvi sen poskea vasten

paina ilves, vaikka levoton, kerrossammal, kermeskasvit,

tunge se lapionvarren verran lumeen, suohon

heitä pelastusrengas, henkselit

uuta se, kalttaa ja ajele

ja anna sille muukin häpeämätön rakkaus kaikkinensa.

.

Syksyn aika

.

Milloin aika alkaa?

Kolme kurkea käveli maantietä

jalkavieraina epäselviä ojia

kun siivet eivät vielä kanna.

Keskellä oli aika, ohut ja tiukka

väliin ei päässyt mikään

Puoli viisi koputti räystäslautaan

polvisukat juoksusta makkaralla,

se siirsi aamut sisälle.

Pimeys ja hiljaisuus olivat nukkuneet sisäkkäin

mattapimeässä nyt törmäilevät nauriisiin

omenahilloihin, kanttarelleihin, relisseihin,

kurpitsoihin, omenapiirakoihin

viinimarjojen likööriin

kapeaan kaistaleeseen

silkkiä

vaakasuora aurinko.

Niin seisovat syksyn aiheet joihin ei ole lueteltu

tammen sukkahousuista kasvavaa naavaa,

sateen pettämää lupausta (jota se ei ollut antanut).

Se myöhästyy, ei pyydä anteeksi

ikkunalla pisaroiden ääni

joka sanoo: kaikki hyvin.

.