Juopuneet
sorkkapohjakengät osmankäämimetsän takana ;
peurat piirtävät
aavalle kompassiruusua
ruusussa samat
värit kuin aavassa ja latuni kulkee läpi.
Karttapohjoisen
merkki on mateennahka
seison keskiössä
öisen pilkin
lemu on etelän
ensimmäinen
poika lähtenyt päivännousuun
toinen asuu
rantasuvea
tytöillä
lintutuulen ruumis, vaan toisella lintu jota ei ole.
Lahden
vastakalliolla seisoo se pitkä
kataja, kahdella
jalalla,
mielitiettyni,
tähyää kevättä, sääksen pesällä
lunta.
Nyljetty kala
potkaisee repussa.
.
.
.
© chr.
Huikea sanojen ja taphtumien letitys jälleen.
VastaaPoistaAri on aivan oikeassa - tyydyn tällä kertaa peesaamaan hänen kommenttiaan.:)
VastaaPoistaLuonto huomiot siitä on vain ihailtavakuinka taiten
VastaaPoistakokoat/puet runosi osaksi huomiosi. Kaikkia sointuu
yhteen kuin kevät kasvaa kesäsi. Tuota kohtaa tytöillä lintutuulen ruumis..... niin sunnuntaina
luettuani se pysäytti. Niihin sanoihin sisältyi jotain syvempää pysäyttävää. Oikeastaan ne sanat saattavat runon sen mielenkiintoiseen loppun.