keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Paljaiden puiden

.
paljaiden puiden laulavat latvat alla
lammen rannat mikä estää jäätymästä kuu
on nostanut se yöllä veden pintaa riite
hivuttautuu rakoon mainingin verran
osmankäämien varsien ympärillä kirkkaat mansetit
paikoillaan
paljaiden puiden haamu klapit hellanpesän mittaiset kaarnat
lautojen pinnat kuivat kuuset
napsuu palaessa tuliloimu luukun raosta kuuma nuppi
peukalonsyrjään tarttui nokea
leviää pupilleillesi
paljaiden puiden aamupäivä paistaa läpi kuin riemukkaat
viirit haapojen valkoiset juuret kiipeävät kalliota taloon
koputtavat punamultaa se ei tuoksu marrasvalossa
kumpikaan halua avata
paljaiden puiden tiukahtelevat kevyet linnut nopeat
äänet pii kuulostaa pakkaselta ei kaiu korppi kaartaa pois
jalkapohjan kaaren
paljaiden puiden rungot varsilla reisienväli ote
kaiken ympärillä lämmin tunneli poskilla
alastomien liike kuuluu kielet ääni ei nimeä punertaa
huojuu humina havina kohise korva selkärankaa
juuret kietoutuvat ei itse yletä sinne minne
kuten ympäri lihan käsin sormilla nännit lämminkylmäiho into
päämäärä kun hullu voima paiskaa auki rinnat
hetkeksi
paljaiden puiden laulavat latvat
.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti