paljaiden puiden laulavat latvat alla
lammen rannat mikä estää
jäätymästä kuu
on nostanut se yöllä veden
pintaa riite
hivuttautuu rakoon mainingin verran
osmankäämien varsien
ympärillä kirkkaat mansetit
paikoillaan
paljaiden puiden haamu klapit
hellanpesän mittaiset kaarnat
lautojen pinnat kuivat kuuset
napsuu palaessa tuliloimu luukun raosta
kuuma nuppi
peukalonsyrjään tarttui nokea
leviää pupilleillesi
paljaiden puiden aamupäivä
paistaa läpi kuin riemukkaat
viirit haapojen valkoiset juuret
kiipeävät kalliota taloon
koputtavat punamultaa se ei tuoksu
marrasvalossa
kumpikaan halua avata
paljaiden puiden tiukahtelevat kevyet
linnut nopeat
äänet pii kuulostaa
pakkaselta ei kaiu korppi kaartaa pois
jalkapohjan kaaren
paljaiden puiden rungot varsilla reisienväli ote
kaiken ympärillä lämmin
tunneli poskilla
alastomien liike kuuluu kielet ääni
ei nimeä punertaa
huojuu humina havina kohise korva selkärankaa
juuret kietoutuvat ei itse yletä
sinne minne
kuten ympäri lihan käsin
sormilla nännit lämminkylmäiho into
päämäärä kun
hullu voima paiskaa auki rinnat
hetkeksi
paljaiden puiden laulavat latvat
.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti