.
sunnuntai 19. lokakuuta 2014
Maisema ylös lähteestä
.
.
.
Virtanäkinsammal kasvaa
tiukkana koskikivissä.
Helppo kiivettävä,
vartalonmyötäinen, keskisuoni ei paina.
Voimia tarvitaan silti:
liukas alustan valuvesijuonne ja
yläpuolella irvistää
löyhä tupas,
sen punaiset
suuvarushampaat,
irvistän takaisin
jokaiselle itiöpesälle,
en tohdi suututtaa.
Pärskevesipisarat
kiiruhtavat uudestaan puroon
jäänkarvaisina peileinä.
Kenen huulet ovat siniset,
raajat rypistyneet
kosteassa?
Rannallaistuvaa tervehdin
nyökäten;
hyvin hauras purokinnas
painaa peukalot
vatsalehtiin.
Lehtisolujen öljy
kimmeltää valossa.
Se on huulettava, se on
hengästin.
Pesäkkeenkannattimen alla
on valaistu tyhjä huone,
maiseman laajat
välipinnat.
Päältä katsoen latvat
aukeavat litteinä, suppeina ja tiheinä.
Näen alhaalla
juurtumahapset,
kutovat peitettä ja
patjoja.
Mätäspinta haroo,
vesivarastoa imeskelevä rahkahuokonen.
Kohenevat sulkahaaraiset
sammalet
kapenevat sirpit
pursueetteriin, universumiin
aaltoileva
yläviisto viskouu,
neulanen,
eteenpäin se pitkospuu!
.
.© chr.
torstai 25. syyskuuta 2014
maanantai 4. elokuuta 2014
Kuin satu
.
.
Järven pohjalla istuu imeväinen,
pieni tyttö
katsoo pintaan; auringon vettä veljen kädessä
syöttää kanoille simpukkalasteja.
Apteekkitukusta saapuu tilaus:
jälleen tarvitaan kuivattuja muurahaisenmunia,
keikkuvat portilla vahtikalkkunat.
Talon värissä vakstuukien kerros
Tsaarin kilpi
kestävät vadit
munanvihreä kaappi
Moskovan musta
Siperian sini
Shaahin puna
heinästä huussi, etelästä ikimänty.
Sadantena vuonna synnytysten sauna
ottaa askelta sivuun,
ovi pysyy kiinni.
Hän astuu tottuneesti järveen,
ui valoon.
.
.
© chr.
Kiitos inspiraatiosta S.M.
.
Järven pohjalla istuu imeväinen,
pieni tyttö
katsoo pintaan; auringon vettä veljen kädessä
syöttää kanoille simpukkalasteja.
Apteekkitukusta saapuu tilaus:
jälleen tarvitaan kuivattuja muurahaisenmunia,
keikkuvat portilla vahtikalkkunat.
Talon värissä vakstuukien kerros
Tsaarin kilpi
kestävät vadit
munanvihreä kaappi
Moskovan musta
Siperian sini
Shaahin puna
heinästä huussi, etelästä ikimänty.
Sadantena vuonna synnytysten sauna
ottaa askelta sivuun,
ovi pysyy kiinni.
Hän astuu tottuneesti järveen,
ui valoon..
.
© chr.
Kiitos inspiraatiosta S.M.
perjantai 18. heinäkuuta 2014
Heinäkuun ilta
.
.
Ikkunassa hämärtyvät hedelmäpuut,
metsikön taakse laskeva aurinko
löytää pihaltani kirsikan oksan.
Päivä on tuntunut pitkältä.
Oven takana odotamme vauvan ensi-itkua.
.
.
© chr.
.
Ikkunassa hämärtyvät hedelmäpuut,
metsikön taakse laskeva aurinko
löytää pihaltani kirsikan oksan.
Päivä on tuntunut pitkältä.
Oven takana odotamme vauvan ensi-itkua.
.
.
© chr.
sunnuntai 11. toukokuuta 2014
Kun sinä synnyit (uusinta vuoden takaa)
.
Kun sinä
synnyit, istuin kirkkaan amarylliksen alla
vuosikymmenien
kylmin talvi jäädytti ikkunat
leikkauspöydän
lamput punertuivat,
enkä ollut
koskaan pidellyt vauvaa sylissäni.
Kun sinä
synnyit minä rakastin sinua niin, että joka päivä
mursin tahtosi.
Sinä
synnyit kun olin kulkenut turhaan korkeiden talojen portaat,
ja ne vieläkin
miettivät mihin minut lähettäisivät,
että
sinun sulkeutuneet silmäsi syntyisivät
ja minä
rakastin sinua niin, että huudan kivienkin alla,
koska
sinä
et.
Kun
sinä synnyit, seisoin suuren tammen varjossa
vahvana
imit puolukkamaitoa, ja lypsyämpärin kermaa.
Kun
synnyit, itkusi seurasi minua kaikkialle, kannoin
yksinäistä
ilmettäsi
ja minä
rakastin sinua niin, että sinusta tuli oma kuvani.
Kevät oli
harvinaisen lämmin,
kun sinä synnyit,
kun sinä synnyit,
nurmikolla
korkeiden tulppaanien alla.
Ensimmäiseksi
näytettiin pienet punaiset kiveksiesi kirsikat,
alkoi sataa jäätä ja rakeita, tulppaanit heittivät
terälehtensä.
Kun
sinä synnyit, samalla hetkellä syntyneet varsat paleltuivat
laitumille,
ja minä
rakastin sinua niin, että silitin korvalehtesi päät
suipoiksi ja
ne
palavat auringossa aina kesäisin.
.
© chr.
lauantai 26. huhtikuuta 2014
Heinämaa
.
.
.
Kuivuneen heinämaan holviin
jätämme hämähäkit vaimeakeltaiseen
huhtikuun multa
(haju, jonka löytäisi jokaisesta
keväästä)
kuljemme paahdemuistoa (alleviivaisin maan tuoksun)
kaarrumme onkaloihin
kaarrumme
onkaloihini
Hän leikkaa kyntensä
veistää sen veneeksi
soutaa ja
sydämeni on täysi.
.
.
.© chr
Silmut aukeavat
.
.
Pellonreuna laskee aurinkomiekan
puiden silmuhalo, aukeavat lehtisilmät
korkea lintu, kukkaviuhka kaulassaan
avaa nokkansa ja huutaa
maata vedeksi
edellä heinähämähäkit
pakenevat häviä-aaltona
yksinaaraksiset
yhdeksänkoiraksiset
sikiäinnaurussa.
.
.
.
( Kirsi F:lle)
© chr
.
Pellonreuna laskee aurinkomiekan
puiden silmuhalo, aukeavat lehtisilmät
korkea lintu, kukkaviuhka kaulassaan
avaa nokkansa ja huutaa
maata vedeksi
edellä heinähämähäkit
pakenevat häviä-aaltona
yksinaaraksiset
yhdeksänkoiraksiset
sikiäinnaurussa.
.
.
.
( Kirsi F:lle)
© chr
sunnuntai 13. huhtikuuta 2014
Nelirivit
.
.
.
maaliskuussa kampaan hiuksia
taitellussa kimonossa kehon lämpö
taitellussa kimonossa kehon lämpö
oksien kärjissä huolelliset pisarat
- haikaran pesällä sataa
melkein koko kuunkierron
paperiseinän takana tyhjä huone
levittää nyt kirjoitusvälineet
mustekiven kirjailun
lauseet valmiiksi piirrettyinä
tunkeutuvat sisääni
hitaasti öljytyt ruumiinosat
- sydän lyö ylimääräisen kerran
mikä on vuoteen nimi
mikä on päänalusen nimi
seinien nimi huoneessa
kun täydellisestä hetkestä noustaan
sateen valkoinen katseeni pesällä
pudonnut lasin sija valmiina
pitkä väri kohottaa ensimmäisen
viiva ilmassa huhtikuun muna
.
.
.© chr
(mobiililaitteella lukiessa rivitys vaihtuu)
.
.
.
.
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Huhtikuun menyy
.
.
.
Kevät kiertää tupaa,
tarjoomme sille läskipiirakkaa,
hienoina viipaleina tilsityn vasikan,
ynnä viheriöitä maustimia.
Rautapata veivaa puolitoista tuntia ympäri,
seinäpapereissa tanssii rasvapilkut
ympäri
kolisee padan sanka
pöydän jalat penkkien parina,
nautaelukan naukuvat kengät
kaikkein pisin henkitorvi,
joista viimmemainittu mezzo-soprani.
.
.
.
© chr
lauantai 5. huhtikuuta 2014
Siskolleni
.
.
me kaksi uimarenkaalla käsipohjaa.
© chr
.
Tällaisena kevätaamuna minun siskoni
ei ollut vielä syntynyt.
Mustavalkoisessa kuvassa katselen
suuren ihon maininkeja
pinnalla risteilevät valon paljaat
oksat.
Kun syreenit puhkeavat lehtiin syötän
niitä vauvalle,
täytyyhän jonkun talossa hänet
hoitaa.
Kylpyhuone sortuu, parveke putoaa,
sisäkatosta tihkuu vesi,
me kaksi uimarenkaalla käsipohjaa.
.
.
Talonpaikka (julkaistu LahtiSoundsPoetryssa 26.3.)
.
.
© chr.
.
Kolmen tulen sytyttäjä
saa nuotion sijalle haltian
sen valkean omistajan
kämmenelle pyhäkköpuun
kodinpuun koko maailman,
saapi näkemisen taidon
hieroo silmiin yökön verta
ajatusten hedelmän:
latvusta oksalta haaraa
ylinnä raukka ihtiriekko
majaileva liekkiö
karahkoilla keikkaan väki
alinna mänkiäiset
risuilla liekkiöt, tyhjäset.
Tässä tulensytyttäjän varjosielu
suojeltu talonpaikka
kotihaltioisten kartastossa
haltian itkusta omansa
uhrimaito lattian ravos
salvoksessa hopearaha
.
.
.
lauantai 22. helmikuuta 2014
Sinulla on nimi
.
Vasta kun sinulla on nimi
saat kirjoittaa illan sinisestä hetkestä.
Se olkoon sinulle varattu,
huoleton tarkka muistiinpano,
talon ikkunaan kävely.
Silmiesi lasit
sulkeutuva väri.
.
.
.© chr
Vasta kun sinulla on nimi
saat kirjoittaa illan sinisestä hetkestä.
Se olkoon sinulle varattu,
huoleton tarkka muistiinpano,
talon ikkunaan kävely.
Silmiesi lasit
sulkeutuva väri.
.
.
.© chr
maanantai 20. tammikuuta 2014
Valolaukka
.
.
.
Kuu juoksee männikössä
valolaukkaa
keskellä peltoa seisoo sänky
savisaappaissa
häntä kohti horisonttia
uskoo koiranheinään ja piikkisiin
siemenkotiin
metsänrajaihmisen laveerattu piha
talventörröttäjä, tähtitaivas
aukeaa puusohvalta kuin paperikotelo
jossa siivet on käännetty
lepoasentoon
aavalta rantaan
jään alla ulvoo ison kalan käännös
läpi kasvavat ruusut
.
. © chr.
torstai 9. tammikuuta 2014
Nukkuva huuhkaja
.
.
"jos huuhkajan oikean jalan asettaa nukkuvan rinnan päälle,
tältä voi kysyä mitä tahansa." ruotsal. uskomus 1870-luvulta.
nukujalan
nuku
ku
nu
y
.
.
.© chr.
.
"jos huuhkajan oikean jalan asettaa nukkuvan rinnan päälle,
tältä voi kysyä mitä tahansa." ruotsal. uskomus 1870-luvulta.
Jos voi kysyä mitä tahansa,
asettaa oikean rinnan
nukkuvan huuhkajan päälle
jos rinnan päälle
asettaa oikean
nukkuvan huuhkajalan,
jos oikean jalan
asettaa nukkuvan huuhkajannan päälle,
josikean rinnan päälle
voisettaa mitä tahansa
nukkuu huuhkaja
josettaa nukkuvan
huuhkajan rinnan
oikeanlan päälle,
jos nukkurinnan
asettaa jalanäälle
voi oikealta huuhkajalta kysyä
mitahansa
jos nukkysyy
mitä tahansa
voisettaa tältoikean jalan
huuhkajan rinnan päälle
jos rinta voi kysyä
asettaa huuhkajalan
oikekuvan päälle
jos jalkasyy oikein
voi huuhkajasettaa
rinnukkumaan
jos oikeallalalla kysyy
valta huuhkajalta
voi rinnan pääsettaa
mitänsa
jos mitä voisyä
voi nukkuvannan
jos oikesyy mitänsa
voisettaa rinnan huuhkajäälle
jos voiukkua räällä
kyhuuhkaja
mittahansanukujalan
nuku
ku
nu
y
.
.
.© chr.
torstai 19. joulukuuta 2013
Saako tulla laulamaan?
.
.
.
Kaurapellon sänkipillit
viheltävät, säestävät tuulta
se ajaa metsäsaarekkeen
pellon laitaan,
valtaojaan kumolleen,
tien risteykseen.
Tiellä pimeässä kulkee
Mäyrä, kultainen kruunu
laulunsanat kainalossa,
tiellä kulkee viitan sihinä,
aurausmerkit.
Jupiteria näytetään
pilven raosta.
Myös Musta Rinssi, Felis
Ernesti, kaikilta tunnettu,
on läpikulkumatkalla
Beehelmin kadulle,
hopeinen kruunu, kynnet
kuin miekat.
Mäyrän urhoollinen
sotilas, Lukki, etenee taholtaan määrätietoisesti
kypärä, olkain, ohuet
raajat.
Sen silmät aistivat
valon, varjon vaihtelun ja
Kuu, joka heidän
ylitsensä käy, kulkeepi latvustossa,
kynttilävyötetty, se
maailmaa valaisevi.
Nämä neljä kohtaavat,
maan päällä, metelin alla
eläin eläintä lähellä
siinä karva, siinä
turpa, siinä kirkas silmä, pihkahengitys
ja metsänpohjan tieto,
seisovat rivissä.
Kaikki:
Hyvää iltaa,
Saako tulla laulamaan
jokaiselle
metsäsaarekkeen
säädylle,
joka huuhkajatenorille,
unisieppareiden lapsille
sekä Fagerströmin
viekkaalle ketulle,
koko väelle, kuin
paikalla on?
Saatuaan luvan alkavat
laulaa:
(sänkipillit soivat
vireessä, puhaltavat alkavaa pyryä)
Kun maa ja vedet on
sidottu jäähän,
kun päivä istuu
pesässä ja
aurinko, armollinen
majesteetti, lepää vuoren onkalossa,
alkaa kaikua uuden
vuoden onni,
särkyy synti, vääryys.
Kun maan rauha on
kaikil´ tunnettu
aitan alle, saunan
vintil´
kivimankelin kaukaisel´
maalle,
silloin joutuu
jouluaamu, ompi saatu ilo, rakkaus.
Metsän tuulikaapissa
soittelevat puut
kuu, se kulkeepi, kuu se
pyörii,
laulaa samalla sävelmällä.
Kaikki kumartavat ja
lähtevät pois.
.
. © chr.
maanantai 9. joulukuuta 2013
Jää
.
.
.
Kuu vetää järveä
kääntää jäätä
alta ulvoo talven koira
reuna ui
sahaa
kaulaa
.
.
. © chr.
.
.
lauantai 23. marraskuuta 2013
- - - - (kipu)
.
Ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen
löydän asennon jossa kipu ei tunnu
Seison unen kanssa -
unesta irrallaan makuuni vieressä
unesta irrallaan makuuni vieressä
Kipu on unohtanut,
menettänyt kasvonsa
olkapäästä kyljestä käsivarresta
matkalla keskelle rintaa
kivien kasvipeite
jalaspilvien hitaasti etenevä kuvio,
nousen varpailleni
.
.
.© chr.
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Jähmettyy
.
.
.
Salin pöytä seisoo
yhden vankan jalan neljällä tassulla, ei juokse,
tuolien ympärillä
joutsenkaulainen kädensija,
selässä siipi.
Parvi
viettää
marrasyötä,
täyspuista
selkänojaa
takajalkaa
persialaisen maton unta
pois lentämästä.
Tuhatta vuotta
kudottu tahallista
virhettä
mahonkista
leijonanharjaa harjattu
kun pöly muuttuu
tomuksi
jäh
me tt yy
naakan pesä kylmään hormiin
.
.© chr.
torstai 17. lokakuuta 2013
Riga 2
.
.
.
Mustan joen
rannassa valuvat sillat, puistojen valokatos
johdinauto
kiristää vanhan kaupungin vaijerihäkkiin lumiset svinksit
kiviset kissat
torneihin.
Kerran majavat
nousivat kanavasta ja
söivät
Kilimanjaro-ravintolan lehmukset,
syvissä vesissä seikkailevien
prinssien laivat rantautuvat,
valaistuneena jäi
jäätyneen marsipaanikakun ylle hymyilevä ritari,
kolminkertaisissa
kultakäädyissä.
.
.© chr.
.
.
Pöydällä
.
.
.
Pöydällä
halkinainen peura
kylkiluukopat
levällään
kärpänen
sänky
matto kahvinkeitin
eikä
pelota
viimeinen
päiväohjelma
horisontti
hymyilyttää täydessä pimeässä.
Lämpimät
lihakset.
Maa
on märkää, ja jalat kastuvat
lumi
iholla muuttumaton
tyynessä
ilmassa valppaan eläimen
pako
noukin
syliin putoavia murusia
.
. © chr.
.
.
Irtoavana kuohuva
.
.
.
Haluan herätä ja
nähdä unta sinusta vielä
kauhovat kädet
lakanoiden parvet
valkeakuulaan reisi
kämmensyrjästä
kasvavat sipulikukat
kätesi siivet,
leveät lapiot mahtuvat
polulle
monta sanaa silmiä
sydämen selkään
selkä
posken varassa -
ohimo
halusi
haluamisasioita
soittaa ja kuunnella
hengittää
sokerikoivua sateessa
hienot
karvat kanavissa silmut
tarttua lanteista,
painaa
reidet korvilleen ei
kuule
piilossa sulkee
silmät
tarttuu
varvikossa tähdyke
takertuu katkeileva varvikko
tartun
sinuun tähdykäiseni
siemenkodista
valuu vesi
kaipausta esittää iho
irtoavana kuohuva
vuodevaatteet jo
levollisina, kesyt
viime kesän voimaan kääriytyneenä
annan sinulle sipulin
toivon ja en toivo, että
olisit kuollut
kierrä voimakas ote
kierrä kasvot
kämmenet auki
pois puiden latvat,
pitkiksi päivät
välimatkat lyhyiksi
rinnat kauniiksi
aamu höyryää
silmäluomien läpi
aikaa muutama
minuutti, valokasvosi
haluan herätä ja
nähdä unta sinusta vielä
.
.
. © chr.
.
lauantai 21. syyskuuta 2013
.
.
.
Pilvet roikkuvat
syystasauksen vanhalla ladulla,
syystasauksen vanhalla ladulla,
laskettelen selkärankaa alas.
Selitän matkan risteäviä sääjälkiä.
Ohimoilla harmaa,
rintakehällä ruska,
leppymättömän sydämen pitovoide.
On taas lämmin.
Kiinanmerellä nousee myrsky.
Salvatun ikkunan sisäilma nukkuu
ilman huojuntaa ja etenemistä.
Hätätapauksessa riko lasi.
.
.
. © chr.
.
sunnuntai 15. syyskuuta 2013
Huoneen uni
.
Mänty liikkuu makuuhuoneen aamuneliössä
päivällä kattoon ilmestyy pitkulainen oksaheijastuma
iltapäivällä kamariin ylettyvä paahde
kesäyön pohjoisen kuun valkoinen hevonen,
ruskeat sumuhevoset heinämaassa
viistävä pimeä lintu,
näen onnellisen unen,
susikielellä,
luomen valo kun kohina loppuu.
.
. © chr.
.
Mänty liikkuu makuuhuoneen aamuneliössä
päivällä kattoon ilmestyy pitkulainen oksaheijastuma
iltapäivällä kamariin ylettyvä paahde
kesäyön pohjoisen kuun valkoinen hevonen,
ruskeat sumuhevoset heinämaassa
viistävä pimeä lintu,
näen onnellisen unen,
susikielellä,
luomen valo kun kohina loppuu.
.
. © chr.
.
lauantai 17. elokuuta 2013
Kaskinauris
.
.
Ohimennen syyspuoli;
kulkee umpipolkua harhasorkka
.
Ohimennen syyspuoli;
tuhkavarpaat, helmanauris
syljellä kylvetty, siitetty sileä
hunajaposki,
kulkee umpipolkua harhasorkka
pässilauman uutisruissuupieli,
simakultakuu.
.
.
. © chr.
.
. © chr.
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Salamaniskemä
.
.
.
Kohoileeko
rinta?
Lapsuuden
kylällä kerrottiin
ukkosenlyömästä
pojasta
jonka
talo pysähtyi
salamaniskusta
(mielessä kuva)
kerrotaan ullakkohuoneen sängystä
viisto
välikatto,
päätyikkuna oli syyllinen.
poika kuoli,
makaava kuin
harmaa peitto
miltä
näyttää salamaniskemä rauha?
talo jää
tyhjäksi
näyttää
ikkunoistaan;
puun muutama
lehti taipuu pisaroista
lopulta on
koskettanut jokaista,
sade
.
.
©chr.
lauantai 27. heinäkuuta 2013
Hedelmä 1
.
.
.
hedelmien maitotyyni
pimeä
pimeä
mustat siemenet
sadeveden unessa
uin sisiliskon silmiin
aamulla ilma yhä pysähtynyt
kurki nostelee jalkojaan
.
. ©chr.
.
perjantai 26. heinäkuuta 2013
Hyönteisuosijat
.
.
.
Monella hyönteisellä on hyvä tuoksu
kukat löytävät niihin pimeässäkin;
erään pillikkeen imukärsä kiertää
aaria,
mesiviitan helmaa
läikkyivät kimalaisen vasut,
yllä ohran hiuksia kampaava käki.
.
.
©chr.
.
sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
Perunat
.
.
.
Haju on makean homeinen;
lattialuukusta, kellarin
itäneiden perunoiden köydet nousevat
ketjumukulat,
kun talon perustukset on syöty,
minussa on maaomenan mentävä etsintä
antoisan maan tärkkelystakki
hermostoni solmukohdat.
Mukulavarren verho
kasvaa ikkunaan
palmikolla
ja läpi
lehtivihreänä itumerkkikirjoitus
.
© chr.
.
.
.
.
tiistai 9. heinäkuuta 2013
Runon ja suven ilta
.
Heinola Harjupaviljongilla Eeva Rantala esitti kokoelmani Venny ja Juhani.
Hyvin koskettava lukuesitys.
Kiitos Eeva!
.
.
.
.
Heinola Harjupaviljongilla Eeva Rantala esitti kokoelmani Venny ja Juhani.
Hyvin koskettava lukuesitys.
Kiitos Eeva!
.
.
.
.
Runon ja suven ilta
.
Heinolan Harjupaviljongilla Katja Tamminen ja Anne Koski Heinolan runonkantajista esittivät runojaan rakkaudesta ja elämastä.
.
.
.
.
Eeva ja Teemu Rantalan musiikkia
.
.
Heinolan Harjupaviljongilla Katja Tamminen ja Anne Koski Heinolan runonkantajista esittivät runojaan rakkaudesta ja elämastä.
.
.
.
.
Eeva ja Teemu Rantalan musiikkia
.
.
perjantai 21. kesäkuuta 2013
Juhannus
.
.
.
Juhannuksen päivänä
pesty lakana
levitään yöllä jalkojen alle, maataan,
katsotaan: kesä seisoo,
katsotaan: saniaisen kukka,
juhannusyön siemensanat
se suojelee ennustuksillaan yön orpolapset;
se suojelee ennustuksillaan yön orpolapset;
lakanalla yö on sileä ja
pellavainen
yö on puhdas.
Metsän valo etenee
kuin huone, joka ei lopu,
hakamaiden ovesta käynti isoon
kesään.
.
.
©chr.
tiistai 4. kesäkuuta 2013
Linnun kuolema
.
.
.
Kuolleita pikkulintuja ei voi tunnistaa
ne jättävät nimensä ja
muuttuvat samannäköisiksi;
lintujen vaaleat vatsat
siipisulkien yhteneväiset merkit
höyhenissä liikkumaton paino.
Linnun kuolema on kevyt,
niitä mahtuu useampi
kirjekuoreen
lähetetään kuusien
latvoihin,
oksistossa
riippuvat pesämaljat.
.
.
© chr.
sunnuntai 2. kesäkuuta 2013
Vennyn kirjeitä
.
Juhani rakas
Suven joutilaisuus,
varjossa istun, maalaaminen ei helteellä suju.
Eilen ylioppilas M:n juhlassa,
muudan tohtori Lindén hämmästytti pöytäseurueemme
hyönteistietoudellaan.
Päiväperhoisista, niiden toukista,
jotka luopi nahkansa, kotelon sarviaiheisen verhon,
sekä miten tuuli tuopi Suomeen etelänpäiväkiitäjiä,
oleanterikiitäjiä!
Muistatko Jussi
oleanterien lämpöisen lemun
Assisin pensionaatin akkunasta?
Lämpö kuin tänäpänä,
hellivä.
Sinua aatellen
Venny
.
.
© chr.
Juhani rakas
Suven joutilaisuus,
varjossa istun, maalaaminen ei helteellä suju.
Eilen ylioppilas M:n juhlassa,
muudan tohtori Lindén hämmästytti pöytäseurueemme
hyönteistietoudellaan.
Päiväperhoisista, niiden toukista,
jotka luopi nahkansa, kotelon sarviaiheisen verhon,
sekä miten tuuli tuopi Suomeen etelänpäiväkiitäjiä,
oleanterikiitäjiä!
Muistatko Jussi
oleanterien lämpöisen lemun
Assisin pensionaatin akkunasta?
Lämpö kuin tänäpänä,
hellivä.
Sinua aatellen
Venny
.
.
© chr.
perjantai 24. toukokuuta 2013
Uni
.
Pihtihäntäisellä on unessa
liian lyhyt pikkutakki
ja vain
yksi siitin
feromonisuihkun
naaraat riisuutuvat
huulirihmoissa täydellinen koiras
korvakäytävän perältä
näkyy terälehtiä
.
© chr.
Pihtihäntäisellä on unessa
liian lyhyt pikkutakki
ja vain
yksi siitin
feromonisuihkun
naaraat riisuutuvat
huulirihmoissa täydellinen koiras
korvakäytävän perältä
näkyy terälehtiä
.
© chr.
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Heleää helluntaita - jännityskertomus
.
© chr.
Tuhkasillan
notkossa onnistuu hyttysen yltäkylläinen veriateria.
Pirunpellon
kukkahämähäkin myrkkypistin seuraa loisivaa
villakärpästä.
Nummikiitäjäisen
ahnaat koukkujalat tarttuvat kohteeseensa kuin
Harmisuolla
isäntäänsä kiinnittynyt samettipunkki. Kuulee
huudon;
hietapistiäinen
raahaa lamautettua koloonsa.
-
"Sen jalat irtoavat
herkästi", miettii Haaskaholman hepokatti, musertaa
saaliin.
Vesimittari
pyydystää uimataidottomat, näkee
Haudankorven
lammessa kelluvan suursukeltajan uhrin, tyhjän kuoren.
Käärmemäen
suolla vesiperhosen toukka iskee terävät leukansa,
omaan
veljeen,
nauttii
saaliista samaan aikaan kuin imukärsällään
tähtää raatosaarelainen piikkilude.
Turkkilo
hautaa kuolleita Ampumaradalla.
Koirakedon pimentyneessä
ojassa
kiiltomato
imee uhrinsa liuotetut kudokset,
ja
sammuttaa valon.
.
© chr.
torstai 2. toukokuuta 2013
Kun sinä synnyit
.
Kun sinä
synnyit, istuin kirkkaan amarylliksen alla
vuosikymmenien
kylmin talvi jäädytti ikkunat
leikkauspöydän
lamput punertuivat,
enkä ollut
koskaan pidellyt vauvaa sylissäni.
Kun sinä
synnyit minä rakastin sinua niin, että joka päivä
mursin tahtosi.
Sinä
synnyit kun olin kulkenut kivisten talojen portaat,
ja ne vielä
miettivät mihin minut lähettäisivät,
että
sinä syntyisit
ja minä
rakastin sinua niin, että huudan kivienkin alla,
koska
sinä
et.
Kun
sinä synnyit, seisoin suuren tammen varjossa
vahvana
imit puolukkamaitoa, ja lypsyämpärin kermaa.
Kun
synnyit, itkusi seurasi minua kaikkialle, kannoin
yksinäistä
ilmettäsi
ja minä
rakastin sinua niin, että sinusta tuli oma kuvani.
Kevät oli
harvinaisen lämmin,
kun sinä synnyit.
kun sinä synnyit.
Makasin nurmikolla
korkeiden tulppaanien alla.
Ensimmäiseksi
näytettiin pienet punaiset kiveksiesi kirsikat,
alkoi sataa jäätä ja rakeita, tulppaanit heittivät
terälehtensä.
Kun
sinä synnyit, samalla hetkellä syntyneet varsat paleltuivat
laitumille,
ja minä
rakastin sinua niin, että silitin korvalehtesi päät
suipoiksi ja
ne
palavat auringossa aina kesäisin.
.
© chr.
lauantai 16. maaliskuuta 2013
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
Latu
.
Juopuneet
sorkkapohjakengät osmankäämimetsän takana ;
peurat piirtävät
aavalle kompassiruusua
ruusussa samat
värit kuin aavassa ja latuni kulkee läpi.
Karttapohjoisen
merkki on mateennahka
seison keskiössä
öisen pilkin
lemu on etelän
ensimmäinen
poika lähtenyt päivännousuun
toinen asuu
rantasuvea
tytöillä
lintutuulen ruumis, vaan toisella lintu jota ei ole.
Lahden
vastakalliolla seisoo se pitkä
kataja, kahdella
jalalla,
mielitiettyni,
tähyää kevättä, sääksen pesällä
lunta.
Nyljetty kala
potkaisee repussa.
.
.
.
© chr.
maanantai 10. joulukuuta 2012
Kadehdin
.
kadehdin alastomia,
alastoman askelta.
lumenviipymälampi, rannan hiekkassa
ihon kohoumat,
paljaan saaren polttava kutina,
kätesi levittää voita.
.
.
©chr.
kadehdin alastomia,
alastoman askelta.
minut on veistetty toisesta puusta, nokkoskuidusta,
napajärveni sinistäkin sinisempi, vatsan silmäkulmalumenviipymälampi, rannan hiekkassa
ihon kohoumat,
paljaan saaren polttava kutina,
kätesi levittää voita.
.
.
©chr.
Kinkku
.
Sus scrofa
domestica. Sika. (Svin.)
Harjaskarvainen,
paksuruumiinen eläin,
nelijalkainen, jaloissa parilliset
varpaat;
ulko-ja sisä keskimmäisiä
pienemmät
Hammaskaava 3 4
1 6
1 4 3
.......................3 4 1 6 1 4 3
Kuonon päässä tonkii
maata kaikkiruokainen kärsä,
johon
sieraimet aukeavat, silmät
pienet.
Mahalaukku melkein
yksinkertainen.
Se synnyttää
useasti vuodessa 10 - 14 sian poikaa
♂ Karju, ♀ Imisä sika.
Kotilätti
ompi sikopaja. Siellä
seisoma- ja makuutiloja
luonnollisessa
asennossa.
Talven tullen
haetaan kunnon kirves,
karsinasta
houkutellaan tallinpihalle iso sika,
aivoihin isketään
holkki
sika kaatuu suorin
jaloin,
veren piirto
lumessa, puroaa alas tietä
renkaiden
jälkikourua.
Kalttauspata,
kiehuhöyry
tanssii pienessä pakkasessa
takasorkka
takapotka
etupotka
etusorkka ja
kinkku.
.
. ©chr.
keskiviikko 31. lokakuuta 2012
Paljaiden puiden
.
paljaiden puiden laulavat latvat alla
lammen rannat mikä estää
jäätymästä kuu
on nostanut se yöllä veden
pintaa riite
hivuttautuu rakoon mainingin verran
osmankäämien varsien
ympärillä kirkkaat mansetit
paikoillaan
paljaiden puiden haamu klapit
hellanpesän mittaiset kaarnat
lautojen pinnat kuivat kuuset
napsuu palaessa tuliloimu luukun raosta
kuuma nuppi
peukalonsyrjään tarttui nokea
leviää pupilleillesi
paljaiden puiden aamupäivä
paistaa läpi kuin riemukkaat
viirit haapojen valkoiset juuret
kiipeävät kalliota taloon
koputtavat punamultaa se ei tuoksu
marrasvalossa
kumpikaan halua avata
paljaiden puiden tiukahtelevat kevyet
linnut nopeat
äänet pii kuulostaa
pakkaselta ei kaiu korppi kaartaa pois
jalkapohjan kaaren
paljaiden puiden rungot varsilla reisienväli ote
kaiken ympärillä lämmin
tunneli poskilla
alastomien liike kuuluu kielet ääni
ei nimeä punertaa
huojuu humina havina kohise korva selkärankaa
juuret kietoutuvat ei itse yletä
sinne minne
kuten ympäri lihan käsin
sormilla nännit lämminkylmäiho into
päämäärä kun
hullu voima paiskaa auki rinnat
hetkeksi
paljaiden puiden laulavat latvat
.
.
Kuun vaiheet
.
.
Täysikuu
harmaalla tai ruskealla pohjalla valaisee enemmän tai vähemmän
selvä pystysuora silmäterä, päätä vähän
pitempi,
Siemenkuulla
tylppä hammasrakennus ja kolmea lajia poskihampaita,
välihampaita, kulmahampaitten välillä pieni loma,
Puolikuun
kaikissa raajoissa käpälät, nisiä osaksi,
Lohtukuulla
on tarkka kuulo ja haisti älykäs ja voimakas
Uusikuu,
se metsästää yön aikana ja tappaa sekäettä
eläimiä on tapana repiä niin kuin suinkin saattaa
aukaisee ensiksi, imee lämpimän ja syö vielä,
niinkuin sydämen, keuhkon, mutta
Sirppikuu
jättää muun vielä koskematta, hyvin nälistyneenä
pitää hyvänään raatojakin
Kasvukuu
synnyttää 2-3 sokeaa poikaa, joustavat kallot.
.
.
Vuosina niinjaniin ammuttiin maamme
valtiollisella alueella 323 kuuhut palaosaa, kipenettä, tänäpänä
on saalis kymmentuhannenkertainen.
.
© chr.
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
Tupa ja stuga 1:200
.
Maaseudun pienasuntojen tyyppipiirustuksia
Asutushallituksen rakennustoimiston julkaisu no 14, 29.8.1928
Tyyppi 4, Typ 4
Tupa ja Stuga och
2 kamaria, 2 kamrar
ja ullakkohuone, och vindsrum
Kamari 15m², Kammare
Tupa 24m², Stuga
Kamari 13m², Kammare
Eteinen, Tambur
Säiliö, Skafferi
Pienempi kaava 1:200
Mindre skala 1:200
Taloni peilikuva, tampuurit ja tuulihuoneet.
Sata vuotta myöhemmin katto on muuttumassa hiekaksi
syöksytorvista pikkukiviä
yläkyökin portaan alla siirat, paljaat nokkosten maavarret
sellaista vanhaa tomua, kuin
maa imisi kivet, pienimmätkin sisäänsä, kuin
unohdetun riihen katoksen alla.
Rakennuksen alla rikkinäisiä astioita
lääkepulloja, ne näkee pienestä luukusta, heitetty
tomuhautaan,
ilman virtaus vastapäätä samanlaisesta luukusta
tupajumit sadat kuivat salvokset
salvoksille keitetään maa, kunnes se on punaista ja
levitetään pystynaamio.
punamullan paahde, eteläaurinko kapenee läpi
Omenakamarin ikkunanluukuista, luukuissa
puolikuiden kuviot
.
Maaseudun pienasuntojen tyyppipiirustuksia
Asutushallituksen rakennustoimiston julkaisu no 14, 29.8.1928
Tyyppi 4, Typ 4
2 kamaria, 2 kamrar
ja ullakkohuone, och vindsrum
Kamari 15m², Kammare
Tupa 24m², Stuga
Kamari 13m², Kammare
Eteinen, Tambur
Säiliö, Skafferi
Pienempi kaava 1:200
Mindre skala 1:200
Taloni peilikuva, tampuurit ja tuulihuoneet.
Sata vuotta myöhemmin katto on muuttumassa hiekaksi
syöksytorvista pikkukiviä
yläkyökin portaan alla siirat, paljaat nokkosten maavarret
sellaista vanhaa tomua, kuin
maa imisi kivet, pienimmätkin sisäänsä, kuin
unohdetun riihen katoksen alla.
Rakennuksen alla rikkinäisiä astioita
lääkepulloja, ne näkee pienestä luukusta, heitetty
tomuhautaan,
ilman virtaus vastapäätä samanlaisesta luukusta
tupajumit sadat kuivat salvokset
salvoksille keitetään maa, kunnes se on punaista ja
levitetään pystynaamio.
punamullan paahde, eteläaurinko kapenee läpi
Omenakamarin ikkunanluukuista, luukuissa
puolikuiden kuviot
.
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
Oisiko omenasosetta
.
Pudonneet omenat palaamassa juurilleen
peurat hämärässä,
syövät
siirtelevät pihatuolit
täyttävät
puutarhakeinun valkoiset hännät
(kii-kaa kii-kaa)
(kii-kaa kii-kaa)
sarvet koskettavat katosta
pienimmäiset kopittelevat,
supikoirien pimeässä
haukahtelee
polulla puulta toiselle
polulla puulta toiselle
haukkaus,
yöllä omenat kypsyvät
mielessä
pitkin pihaa
rakentavat taikinaa
multavaa tasaista mattoa
täyteen vesirottien kolot
palaavat juurille paalu-hius-
juurille matojen kairat
ja tuskin ehdin kysyä, oisiko
omenasosetta
kun kellarin luukku aukeaa
.
kiitos inspiraatiosta A.K.
.
kiitos inspiraatiosta A.K.
.
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Oma käyttöohje (kirjoitustehtävä P.Ilmasen kurssille)
.
KOTILYYRIKKO CHR-60
vakiomalli
KÄYTTÖOHJE
FIN
OSAT: sierain,
leuanalus, suupieli, leuansyrjä, kurkku,
otsa, kasvupiste,
takaraivo, niska, etuselkä, yläperä, rinta,
etuvatsa, emiö,
siemenaiheet, sääri, poljin, nilkan etupuoli nilkan
takapuoli, hartiat, hankasilmut, käsisulat, raajat,
kynnelliset jalat,
soittokello (lisävaruste)
TOIMINNOT: syntyy
alastomana taidokkaasti rakennetussa pesässä,
hengitys tapahtuu aina keuhkoilla, pallea täydellinen, veri
punaista ja lämmintä, solut nopeat, kieli sanoista hellä.
HUOM. Värien
voimakkuus kehittyy vasta parin ensimmäisen käytökerran
aikana
Viimeinen käyttöpäivä
29.8.2060
Nyt alennettu hinta -52%
OHJE:
avaa niputetut olkapäät,
anna kahvia,
perunoita, papuja, viiniä
ja leipää
kävelytä
säännöllisesti, istuta valoon
tarjoa sille komero, ja
korpi, painoasu ja porrassali
ruoholaukkaa, ruiskulakka,
se on karkeapisteinen,
sen nahka on kuin
hallainen heinä
anna sille tyyneltä
kuikan silmän välähdys
hae sen arpien huuto, se
on monesti sidottu
anna karhunlankaa ja ota
solmu
ota siltä sipulit,
sipuliletit,
puhdista lämpimällä
vedellä, pehmeällä liinalla
sivele ruusuöljyllä,
nukuta kämmenet auki,
venytä aamuisin
paina pilvi sen poskea
vasten
paina ilves, vaikka
levoton, kerrossammal, kermeskasvit,
tunge se lapionvarren
verran lumeen, suohon
heitä pelastusrengas,
henkselit
uuta se, kalttaa ja ajele
ja anna sille muukin
häpeämätön rakkaus kaikkinensa.
.
lauantai 25. elokuuta 2012
Syksyn aika
.
Milloin aika alkaa?
Kolme kurkea käveli maantietä
jalkavieraina epäselviä ojia
kun siivet eivät vielä kanna.
Keskellä oli aika, ohut ja tiukka
väliin ei päässyt mikään
Puoli viisi koputti räystäslautaan
polvisukat juoksusta makkaralla,
se siirsi aamut sisälle.
Pimeys ja hiljaisuus olivat nukkuneet sisäkkäin
mattapimeässä nyt törmäilevät nauriisiin
omenahilloihin, kanttarelleihin, relisseihin,
kurpitsoihin, omenapiirakoihin
viinimarjojen likööriin
kapeaan kaistaleeseen
silkkiä
vaakasuora aurinko.
Niin seisovat syksyn aiheet joihin ei ole lueteltu
tammen sukkahousuista kasvavaa naavaa,
sateen pettämää lupausta (jota se ei ollut antanut).
Se myöhästyy, ei pyydä anteeksi
ikkunalla pisaroiden ääni
joka sanoo: kaikki hyvin.
.sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
Saari
.
On karitarha, kalasarka
on meren saari jossa on järvi,
järvessä kutupelto, onkikulo
aironveto kerrallaan
sininen suvantoruis.
Meren saaren järvessä on saari
siellä maderiihi,
runsas eväsuova,
ja saaren keskellä on lampi;
uimme lohtukuun sirppiä
ympäri ahvenvitahalmetta
aaltoilevaa verkkoruohokkoa,
.
Kerran oli lammessakin saari:
se uitettiin hinaajalla rantaan ja pilkottiin,
kalanluuviikate helisi.
Saaren kaksi koivua nostettiin kaivurilla ylös
ja kuorma-auton lavalla vietiin
pajupuroauma,
siimasiniketo,
pois ruokorinta-aho.
.
Kiitos inspiraatiosta S.L.
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Vennyn muistikirjasta
.
.
Kesän kultainen kuu kylmä
kuumeinen Juhani, rakkaani
selkä puun nojassa
piirustan syreenikiitäjien lentotahtia
risupesässä linnunpojista huoli, meillä
tuore vuode,
suoraan orsilta
pedatut tuoksuheinäpeitteet
uudet pellavat orailla.
.
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Neljäs kirje
.
Juhani rakkaani
Piirustussalissa kiilakehys kesken, ripustukset
yksi kuusipuu yksi siveltimenveto
tai oksat huolellisesti kärkiin
sateen märät linnut, niin märät, eivät lentoon nouse
suudelmat, jotka sinulle ja
katsoin huuliasi, mietin, minkälainen hän
suutelija
pyöräilemme kotiin,
leskenlehtikruunulla seuraat minua
notkelman ojan tuoksussa,
valaise kasvosi
Venny
.
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Kolmas kirje
.
Juhani armas
mitä sinä kirjoitat?
kun rantakalliolla kuivuu särki
silkkinen siima välähdys joen yllä
vavan heittorytmi
auringonläikässä kisaavat hyönteiset,
kannat saaliin vitsassa pihaan
männyn heilimään muistikirjaan suomuja
merkintönä kalan suuruus
lue se minulle ääneen
Venny
.
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Pöytäkirja
Ilta-Sanomien otsikko odottaa superkuuta
kirjoitan pöytäkirjaa puhtaaksi
puoliskoni, pitkä mies, pesee ikkunoita
ravistelee pisaroita tase ja tilinpäätös
käden laajat kaaret chifonet.
Kuu on lähinnä maata tänään
voimakkaassa vuorovedessä lista pilkkuvirheistä,
johtolause ehdotukset parvekkeen kaiteella
orava tuuli hännässä selkää vasten
mäntyjen kaari idästä länteen
läänneestää iitään keiinuu alaoksalla räkätin pesä
parittelun kolmiodraama.
Välillä jännitän polvitaipeesi selloa
pitkin ottein nelisäe, historiikkiprojekti
nyt näkyvät puiden värit ja
aina sama puoli kääntyneenä kohti Maata,
vetovoimassa lentävät kuivauslasta, jousi,
sonaatissa kanelihillo
ruokapöydällä Trube-leipomon herkkuboston,
googlaamme sen, totta on
Kuopiosta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



