.
Juhani rakkaani
Piirustussalissa kiilakehys kesken, ripustukset
yksi kuusipuu yksi siveltimenveto
tai oksat huolellisesti kärkiin
sateen märät linnut, niin märät, eivät lentoon nouse
suudelmat, jotka sinulle ja
katsoin huuliasi, mietin, minkälainen hän
suutelija
pyöräilemme kotiin,
leskenlehtikruunulla seuraat minua
notkelman ojan tuoksussa,
valaise kasvosi
Venny
.
Juu, hyvä. pysyt mielestäni siinä linjassa/äänessä jonka olet Vennylle rakentanut.
VastaaPoistaTämä ei liene kirje, vai onko kuitenkin. Tällä kertaa et ole sitä kuitenkaan kirjeeksi otsikoinut. Muistiinpano vihkossa, päiväkirjassa?
On on.
VastaaPoistaEihän Juhani koskaan ollut kotna. Oliko alkuunkaan kiinnostunut Vennyn taiteellisesta työskentelystä. Näin olen minä käsittänyt. Ja iloinen siitä, että tässä kirjeessä Venny tekee omaa työtään.
Chr luo Vennyn ja Juhanin - kirjalliseen mutoon, lukija saa tulkita sen taustan pohjalta mitä on heistä ennen ajatellut. Veikkaukseni on, että liian mon kysyy: kuka Venny.
Olen niin iloinen tästä sarjasta.
Varjotaiteilija - hän pääsee valoon ja saa äänen - taiteilija ja nainen. Ei muusa ja äiti, taloudenhoitaja...
Voisiko sanoa, että tässä irtaudutaan kirjeistä päättämällä kirje runonomaisesti ja lopuksi päätös kirjeestä tutulla tavalla.Tulee kauniilla ja samalla tunnetasolla loppuun. On nuo loppurivit kaunista herkkää tekstiä. Niin tuon ajan naisille muusoille taisi olla päiväkirja, kirjeet henki ja elämä, jonne tallennettiin salaisuuksia kuten monet naisista vieläkin tekevät. Kyllä se tekisi hyvää meille miehillekin tehdä samoin. Tack Chr
VastaaPoista