Kadehdin

.
kadehdin alastomia,
alastoman askelta.

minut on veistetty toisesta puusta, nokkoskuidusta,

napajärveni sinistäkin sinisempi, vatsan silmäkulma
lumenviipymälampi, rannan hiekkassa
ihon kohoumat,
paljaan saaren polttava kutina,
kätesi levittää voita.
.
.
©chr.

Kinkku

.

Sus scrofa domestica. Sika. (Svin.)

Harjaskarvainen, paksuruumiinen eläin,

nelijalkainen, jaloissa parilliset varpaat;

ulko-ja sisä keskimmäisiä pienemmät

Hammaskaava 3 4 1 6 1 4 3

.......................3 4 1 6 1 4 3

Kuonon päässä tonkii maata kaikkiruokainen kärsä,

johon sieraimet aukeavat, silmät pienet.

Mahalaukku melkein yksinkertainen.

Se synnyttää useasti vuodessa 10 - 14 sian poikaa

♂ Karju, ♀ Imisä sika.

Kotilätti ompi sikopaja. Siellä seisoma- ja makuutiloja

luonnollisessa asennossa.

Talven tullen haetaan kunnon kirves,

karsinasta houkutellaan tallinpihalle iso sika,

aivoihin isketään holkki

sika kaatuu suorin jaloin,

veren piirto lumessa, puroaa alas tietä

renkaiden jälkikourua.

Kalttauspata,

kiehuhöyry tanssii pienessä pakkasessa

takasorkka

takapotka

etupotka

etusorkka ja kinkku.

.

. ©chr.

Paljaiden puiden

.

paljaiden puiden laulavat latvat alla

lammen rannat mikä estää jäätymästä kuu

on nostanut se yöllä veden pintaa riite

hivuttautuu rakoon mainingin verran

osmankäämien varsien ympärillä kirkkaat mansetit

paikoillaan

paljaiden puiden haamu klapit hellanpesän mittaiset kaarnat

lautojen pinnat kuivat kuuset

napsuu palaessa tuliloimu luukun raosta kuuma nuppi

peukalonsyrjään tarttui nokea

leviää pupilleillesi

paljaiden puiden aamupäivä paistaa läpi kuin riemukkaat

viirit haapojen valkoiset juuret kiipeävät kalliota taloon

koputtavat punamultaa se ei tuoksu marrasvalossa

kumpikaan halua avata

paljaiden puiden tiukahtelevat kevyet linnut nopeat

äänet pii kuulostaa pakkaselta ei kaiu korppi kaartaa pois

jalkapohjan kaaren

paljaiden puiden rungot varsilla reisienväli ote

kaiken ympärillä lämmin tunneli poskilla

alastomien liike kuuluu kielet ääni ei nimeä punertaa

huojuu humina havina kohise korva selkärankaa

juuret kietoutuvat ei itse yletä sinne minne

kuten ympäri lihan käsin sormilla nännit lämminkylmäiho into

päämäärä kun hullu voima paiskaa auki rinnat

hetkeksi

paljaiden puiden laulavat latvat
.
 

Kuun vaiheet

.

.

Täysikuu harmaalla tai ruskealla pohjalla valaisee enemmän tai vähemmän selvä pystysuora silmäterä, päätä vähän pitempi,

Siemenkuulla tylppä hammasrakennus ja kolmea lajia poskihampaita, välihampaita, kulmahampaitten välillä pieni loma,

Puolikuun kaikissa raajoissa käpälät, nisiä osaksi,

Lohtukuulla on tarkka kuulo ja haisti älykäs ja voimakas

Uusikuu, se metsästää yön aikana ja tappaa sekäettä eläimiä on tapana repiä niin kuin suinkin saattaa aukaisee ensiksi, imee lämpimän ja syö vielä, niinkuin sydämen, keuhkon, mutta

Sirppikuu jättää muun vielä koskematta, hyvin nälistyneenä pitää hyvänään raatojakin

Kasvukuu synnyttää 2-3 sokeaa poikaa, joustavat kallot.
.

Vuosina niinjaniin ammuttiin maamme valtiollisella alueella 323 kuuhut palaosaa, kipenettä, tänäpänä on saalis kymmentuhannenkertainen.

.

© chr.

Tupa ja stuga 1:200

.
Maaseudun pienasuntojen tyyppipiirustuksia
Asutushallituksen rakennustoimiston julkaisu no 14, 29.8.1928
Tyyppi 4, Typ 4
Tupa ja Stuga och
2 kamaria, 2 kamrar
ja ullakkohuone, och vindsrum

Kamari 15m²,  Kammare
Tupa 24m²,  Stuga
Kamari 13m²,  Kammare
Eteinen,  Tambur
Säiliö,  Skafferi

Pienempi kaava 1:200
Mindre skala 1:200

Taloni peilikuva, tampuurit ja tuulihuoneet.
Sata vuotta myöhemmin katto on muuttumassa hiekaksi
syöksytorvista pikkukiviä
yläkyökin portaan alla siirat, paljaat nokkosten maavarret
sellaista vanhaa tomua, kuin
maa imisi kivet, pienimmätkin sisäänsä, kuin
unohdetun riihen katoksen alla.
Rakennuksen alla rikkinäisiä astioita
lääkepulloja, ne näkee pienestä luukusta, heitetty
tomuhautaan,
ilman virtaus vastapäätä samanlaisesta luukusta
tupajumit sadat kuivat salvokset
salvoksille keitetään maa, kunnes se on punaista ja
levitetään  pystynaamio.
punamullan paahde, eteläaurinko kapenee läpi
Omenakamarin ikkunanluukuista, luukuissa
puolikuiden kuviot
.

Oisiko omenasosetta

.

Pudonneet omenat palaamassa juurilleen

peurat hämärässä, syövät

siirtelevät pihatuolit täyttävät

puutarhakeinun valkoiset hännät
(kii-kaa kii-kaa)

sarvet koskettavat katosta

pienimmäiset kopittelevat,

supikoirien pimeässä haukahtelee
polulla puulta toiselle

haukkaus,

yöllä omenat kypsyvät mielessä

pitkin pihaa

rakentavat taikinaa

multavaa tasaista mattoa

täyteen vesirottien kolot

palaavat juurille paalu-hius-

juurille matojen kairat

ja tuskin ehdin kysyä, oisiko omenasosetta

kun kellarin luukku aukeaa

.
kiitos inspiraatiosta A.K. 
.

Oma käyttöohje (kirjoitustehtävä P.Ilmasen kurssille)

.

KOTILYYRIKKO CHR-60 vakiomalli

KÄYTTÖOHJE FIN

OSAT: sierain, leuanalus, suupieli, leuansyrjä, kurkku,

otsa, kasvupiste, takaraivo, niska, etuselkä, yläperä, rinta,

etuvatsa, emiö, siemenaiheet, sääri, poljin, nilkan etupuoli nilkan takapuoli, hartiat, hankasilmut, käsisulat, raajat,

kynnelliset jalat, soittokello (lisävaruste)

TOIMINNOT: syntyy alastomana taidokkaasti rakennetussa pesässä, hengitys tapahtuu aina keuhkoilla, pallea täydellinen, veri punaista ja lämmintä, solut nopeat, kieli sanoista hellä.

HUOM. Värien voimakkuus kehittyy vasta parin ensimmäisen käytökerran aikana

Viimeinen käyttöpäivä 29.8.2060

Nyt alennettu hinta -52%

OHJE:

avaa niputetut olkapäät, anna kahvia,

perunoita, papuja, viiniä ja leipää

kävelytä säännöllisesti, istuta valoon

tarjoa sille komero, ja korpi, painoasu ja porrassali

ruoholaukkaa, ruiskulakka,

se on karkeapisteinen,

sen nahka on kuin hallainen heinä

anna sille tyyneltä kuikan silmän välähdys

hae sen arpien huuto, se on monesti sidottu

anna karhunlankaa ja ota solmu

ota siltä sipulit, sipuliletit,

puhdista lämpimällä vedellä, pehmeällä liinalla

sivele ruusuöljyllä, nukuta kämmenet auki,

venytä aamuisin

paina pilvi sen poskea vasten

paina ilves, vaikka levoton, kerrossammal, kermeskasvit,

tunge se lapionvarren verran lumeen, suohon

heitä pelastusrengas, henkselit

uuta se, kalttaa ja ajele

ja anna sille muukin häpeämätön rakkaus kaikkinensa.

.

Syksyn aika

.

Milloin aika alkaa?

Kolme kurkea käveli maantietä

jalkavieraina epäselviä ojia

kun siivet eivät vielä kanna.

Keskellä oli aika, ohut ja tiukka

väliin ei päässyt mikään

Puoli viisi koputti räystäslautaan

polvisukat juoksusta makkaralla,

se siirsi aamut sisälle.

Pimeys ja hiljaisuus olivat nukkuneet sisäkkäin

mattapimeässä nyt törmäilevät nauriisiin

omenahilloihin, kanttarelleihin, relisseihin,

kurpitsoihin, omenapiirakoihin

viinimarjojen likööriin

kapeaan kaistaleeseen

silkkiä

vaakasuora aurinko.

Niin seisovat syksyn aiheet joihin ei ole lueteltu

tammen sukkahousuista kasvavaa naavaa,

sateen pettämää lupausta (jota se ei ollut antanut).

Se myöhästyy, ei pyydä anteeksi

ikkunalla pisaroiden ääni

joka sanoo: kaikki hyvin.

.

Saari

.

On karitarha, kalasarka

on meren saari jossa on järvi,

järvessä kutupelto, onkikulo

aironveto kerrallaan

sininen suvantoruis.

Meren saaren järvessä on saari

siellä maderiihi,

runsas eväsuova,

ja saaren keskellä on lampi; 

uimme lohtukuun sirppiä

ympäri ahvenvitahalmetta

aaltoilevaa verkkoruohokkoa,

.

Kerran oli lammessakin saari:

se uitettiin hinaajalla rantaan ja pilkottiin,

kalanluuviikate helisi.

Saaren kaksi koivua nostettiin kaivurilla ylös

ja kuorma-auton lavalla vietiin

pajupuroauma,

siimasiniketo,

pois ruokorinta-aho.

.

Kiitos inspiraatiosta S.L.

Vennyn muistikirjasta

.

Kesän kultainen kuu kylmä

kuumeinen Juhani, rakkaani

selkä puun nojassa

piirustan syreenikiitäjien lentotahtia

risupesässä linnunpojista huoli, meillä

tuore vuode,

suoraan orsilta

pedatut tuoksuheinäpeitteet

uudet pellavat orailla.

.

Neljäs kirje

.

Juhani rakkaani

Piirustussalissa kiilakehys kesken, ripustukset

yksi kuusipuu yksi siveltimenveto

tai oksat huolellisesti kärkiin

sateen märät linnut, niin märät, eivät lentoon nouse

suudelmat, jotka sinulle ja

katsoin huuliasi, mietin, minkälainen hän

suutelija

pyöräilemme kotiin,

leskenlehtikruunulla seuraat minua

notkelman ojan tuoksussa,

valaise kasvosi

Venny

.

Kolmas kirje

.

Juhani armas

mitä sinä kirjoitat?

kun rantakalliolla kuivuu särki

silkkinen siima välähdys joen yllä

vavan heittorytmi

auringonläikässä kisaavat hyönteiset,

kannat saaliin vitsassa pihaan

männyn heilimään muistikirjaan suomuja

merkintönä kalan suuruus

lue se minulle ääneen

Venny

.

Pöytäkirja

Ilta-Sanomien otsikko odottaa superkuuta

kirjoitan pöytäkirjaa puhtaaksi

puoliskoni, pitkä mies, pesee ikkunoita

ravistelee pisaroita tase ja tilinpäätös

käden laajat kaaret chifonet.

Kuu on lähinnä maata tänään

voimakkaassa vuorovedessä lista pilkkuvirheistä,

johtolause ehdotukset parvekkeen kaiteella

orava tuuli hännässä selkää vasten

mäntyjen kaari idästä länteen

läänneestää iitään keiinuu alaoksalla räkätin pesä

parittelun kolmiodraama.

Välillä jännitän polvitaipeesi selloa

pitkin ottein nelisäe, historiikkiprojekti

nyt näkyvät puiden värit ja

aina sama puoli kääntyneenä kohti Maata,

vetovoimassa lentävät kuivauslasta, jousi,

sonaatissa kanelihillo

ruokapöydällä Trube-leipomon herkkuboston,

googlaamme sen, totta on

Kuopiosta.

Tuuli, lyhyt oppimäärä

.

Tuuli on ilmakehässä liikkuva ajo

maanpinnan suuntainen,

virta korkean paineen alueelta matalalle,

jos paine on vakio, on tyyntä.

Kovimpia tuulia saa aikaan ympärillä tapahtuva jyrkkä.

Tuulihaka kitisee,

tuuli puhaltaa loputonta suorakaidetta talon läpi.

Tuulen suunnalla tarkoitetaan suuntaa, josta tuuli puhaltaa,

tuuli puhaltaa suunnasta kohti.

Länsituulia kutsutaan länsituuliksi,

sillä ne tuulevat keskimäärin lännestä.

Länsituulten vyöhykkeellä länsituulet ovat yleisempiä,

muitakin tuulensuuntia havaitaan, paikallisia tuulia,

myötätuulia, vastatuulia, sivutuulia, latvatuulia,

planetaarisia tuulia ja tuuli pyöräilijän korvissa.

Tuuliolosuhteissa navalta päiväntasaajalle on kolme tuulivyöhykettä:

navassa itätuulet, lantiolla länsituulet ja tropiikissa pasaati,

ilma kohoaa tropopaussiin, virtaa etelään, pohjoiseen.

Merituuli sääasemilla:

tuuli on metriä sekunnissa tyyntä, vaakasuora meri.

Heikkoa, liikkeestä pientä karetta.

Heikkoa, tuuli iholla. Puiden lehdet lyhyitä aaltoja, jotka eivät murru.

Kohtalaista. Puiden lehdet liikkuvat, kevyt lippu, harjat murtuvat silloin tällöin. Läpinäkyvää vaahtoa.

Kohtalaista, pienet oksat pölyä ja irtonaista paperia.

Navakkaa, lehtipuut heiluvat. Järvenselällä aallon harjat, valkoisena jatkuva kohina.

Navakkaa. Suuret oksat. Tuuli suhisee kiinteisiin esineisiin, kumea meri.

Kovaa puut heiluvat. Tuulta vasten kulkeminen vaikeaa. Vaahto järjestyy. Kohinaa.

Kovaa katkoo oksia. Ulkona vaikeaa, pitkiä aaltoja. Pystysuora meri.

Tuulet keksivät purjeen ja

litteän maan reunoilla tuulettaret viheltävät.

.

Ladun molemmin puolin

Maaliskuun puoliväli nousee idän suunnalta noin klo 21

asteroidivyöhykkeen eksyneet, poimin muutaman

latvatuulet puhaltavat yli

planeettaparit lähellä, nokisormin katolla

pujottavat karhunlankaa viikatteen silmään

se leikkaa nauhat poikki railot

paksut kalat kääntyilevät jään alla, ulvovat

susien jäljet ladun molemmin puolin.

Kun jää pettää, lumi vielä kannattelee.

.

Lumen kudonta

.

Lumen maalaamisen tarvitaan

havusivellin, siniseen kiinni

pyöreäkärkinen näädänkarva

värikarttaan rgb(144,144,255),

valkoinen täyteen valoa,

häränkorvat lämmikkeeksi jalkapohjiin.

Lumen kutomisessa kankaaksi

pikkuhakokolposet hakkaavat

löysän kuteen, - tsilp tslirp

(kirjoitusmerkkien tulkinta äänteiksi)

silmäkulman ohuella juovalla väri

siemenet

tallotaan tuoreen pöytäliinan

mustat leukalaput.

.

Maalaamisen taito

.
Ohuen steariinin peittämänä
niin seisovat ikkunat
talven aiheet,
joihin tätä ei ole lueteltu;
vaakasuoran auringon kuvaamiseen tarvitaan
kapea kaistale silkkiä,
terävä siveltimen kärki.
.
.

Als das Kind Kind war

.
Keltasirkut liikuttavat päivän ainoaa väriä
lintujen jalat ovat talloneet lumen kovaksi kerrokseksi ja
pihalla kaksi pitkää hahmoa kumartuneena, ulstereiden alta hennot jalat
kun isoäiti ja kuolema syöttävät sirkkuja
viljan väriä pikkuruisiin rintoihin.

Helmikuussa on ripustettuna ikkuna, jossa ei ole ikinä valoa on valo
kattojohdosta paljas lamppu
yläkyökissä isoäiti makaa arkussa
hänet on puettu vaaleaan leninkiin, jota ehti kerran käyttää
en ajattele kylmyyttä tai hiiriä,
ajattelen pulkkamäkeä
pakkastaivaalla isoäiti on satelliitti ja koirasatelliitti seuraa isoäitiä.

Pihalla äiti polttaa tynnyrissä vanhan silmälasikotelon ja tyhjän kukkaron.
Alkaa tuntikausien kylpeminen
äiti makaa ammeessa
hän täyttää sen tiukasti reunoja myöten
katselen valkoista ihoa
hänellä on jalanpohjissa norsunnahka ja
kynnet leikataan sivuleikkureilla.
Ohuet sukat sihisevät reisissä ja pois tieltä!
koirat pakenevat hajuveden muuria,
Sisko ja minä, meidät on puettu istumaan puusohvalle
(osaamme istua tuntikausia täysin liikkumattomina)
letit kiristettynä
- Muistakaa nousta ylös kun aikuinen astuu huoneeseen.

Lumessa aaveiden jäljet
sade on niiden iholla puhdas ja täydellinen, muuttumaton,
aaveet lähtevät puiden tyviltä, puhuvat
kulkevat portaissa, puhuvat vaimeasti suljetun oven takana
- ei siellä ole kukaan
leijuvat ilmavirrat
kuljen niiden läpi
sen metallin kylmyyden keskellä huonetta
maistan niiden makua kuin rautaista vettä.
Lumi vaihtaa suuntaa, alhaalta ylös, sade pysähtyy kesken
ja pihalla kinokset ulottuvat räystäisiin asti.

Hiekkainen ja terävä sänky, talossa kahisee yö mahonkiset leijonatassut
koirankarvakerros ei liikahda
unet valuvat syöksytorvessa kolisten kuin kesällä tervapääskyt
helisevät seinälautaset
en nuku, nurkassa vinkuvan hengityksen häkki pölyn haju
ikkunassa liikkuvat vaahteran vahvat käsivarret,
kutsun pimeässä pimeässä  nukkuvaa äitiä
yhä lujemmalla äänellä huudan, suuhun hajoaa aukko ja
kun mitään ei tapahdu, kieleni irtoaa.


Vadelmaviidakon päättäväisyydestä
nousee eteen puimalan musta pääty hyönteisiä täynnä,
siskon kanssa istumme illat vierekkäin korkeassa heinikossa
hievahtamatta tarkkailemme yöperhosten keräilijää
satavuotisen vaahteran alla
oksaan ripustetussa lampussa piirimme, sokaistuneiden lumo.


Kirjaimet juuttuvat sormiin
koulussa toisellakaan luokalla en osaa kirjoittaa nimeäni
ja vain minulla on sellainen nimi, ettei täällä ole kenelläkään.


Elokuun yöikkunat, sulkeutuvat ovet
luumumetsän maatunut tuoksu
ylikypsät hedelmät haljenneina puissa, halkeamien hidastetut ampiaiset.
Silmät kiinni voi löytää lepakoita, lahopuun rungosta ne tipahtelevat kuin naakanpoikaset,
lakanaan kääriytyneenä pyöritän ilmassa hyppynaurua
pihaa kiertää lento, naru viuhuu viu viu viu viu kiljun iii iii kiljun, kunnes kaadun kaadun
siivet korkealla varjoreunuksiset tähdet.

Talo on hiirien hampaiden käpälien kärpästen lentueiden siivilä täynnä reikiä reikien kuvia
iltapäivällä rappukiven lämpö houkuttelee sisään lisää hyönteisiä
kärpästen silmien kaleidoskooppisokkelossa, toukkien vellova matto
mikä on esillä mikä on laatikoissa mikään ei ole turvassa
lialta, eläinten hengitykseltä.
On laatikoita, kaappeja, joita ei koskaan avata
Isoäidin keittämät hillot
keittiökapineita muumioituvat käyttämättöminä paikoilleen,

Oksat kannattelevat iltapäivää
nurmikolla vihreät varjot
punamultaseinän tuoksu huokoinen pinta, syyt pystyssä,
maan vetovoima syö säikeittäin rakennukset, talon, luhdin, ja
puimalan seinät sanomassa näkemiin.
Mustavalkoinen muisto ympyröi henkilöt, pienet lapset.
Entisiin huoneisiin auringonlämpöinen ovi aina auki.
.
.
video
..............
.
.

Runomitta 2

.

taivutan savesta lantion
taivun luoteesta kaakkoon, tervehdin pohjoiseen
kuun käsistä pilvilauttojen köydet
purkautuvat
satelliitit,
talvitaivaan päät
Kaksoset kaarran etelään, ylösalaiseen Jupiteriin
kuulen särmät, kuulen avaran
avaruuden matkalla jytisten
(vaan tyhjyys ei päästä ääntäkään)
rahkon maalaaman kuun,
höyryää aamussa kädetön
otsa
.

Kotona Ruotsalaisuudenpäivänä

.
Husets tystnad mellan gräs och himmel
min kärlek sover,
sover trädens blad, vinden
sjunger i drömmen

på väg hem går jag bort och tillbaka.
.

Tiistai, Nepal

.
Kristalli-ilma pitää elää kuin ei näkisi
yön reunaa se
ajaa rinteeltä vuohet, ja koira
nuolee kämmenpohjasta lypsyn viimeisen pisaran,
ympärillä valon perhoset,
hukkuvat vaahtoon, sanon, että kirjoittaisit,
viis unesta

astia oljilla, maitoon lohjennut emali

oisin hetken kuohuva.
.

Ushuaia, torstai

.
Lautasen kokoinen pihvi kananmunalla,
El Turco, San Martin 1410, ruokala
Kurotan pöydän yli
"Olet mennyt liian kauas", hän sanoi
tuskin hälinältä kuulin.
Pääkatu on merensuuntainen, pitelee maaosan kivet
akvamariiniportailta sukeltavat lintueläimet,
vuoret.
.

Kanada maanantaina

.

Saskatchewan, valojen lumimarjat

oven alta litistyneenä tasankojen kuunkirkassilmä

(valkaistut kulmakarvat ja päälaen kaksi täplää)

polkutiellä ruohojen laukka, kämmenten välissä

jäätyvät nopeat joet

piirsin kaikille nimet risteäville

.

Lauantai, Kioto

Koto hiljenee
vielä hetkisen kaiku
värähtää uni,
jos nukut, menen ulos
katsuran pitkään varjoon.

Perjantai

Valliriutalla on merkitty karttaan niveljalkaisten polut, pinnanalaiset.

Jätin ilman painon, Greenwichin tuntikulman,

rintaan pyrstötähden mitta

Syyspäiväntasaus Nairobissa (arki)

Nukkuminen ja ohut kangas.

Kartalla iho, napa on Nairobi

hengitys kulkee

kylkikaaren Kongoa ajelehtivat sanat,

kohta katson uudestaan

ovatko jäykistyneet paikoilleen

kasvillisuuteen.

Dimanche distance

Sunnuntain kaukaisuudesta on olemassa kuva:

lentoaseman odotushalli

toisen kokonaisen päivän deja vu

surisee kuin kärpänen.

Aamulla pestyt kadut valuvat Seineen.

Kastike

Kylvetin meille hirvenvasan herukassa ja pyhässä basilikassa

lemmenomenoita suupaloina

syötyämme hän ehdottaa, että uisimme pitkät lihakset

poikittaiset ruusuöljy kainaloissa

katoavat rintojen kypsät muuttujat

nännit paljastavat, seisovat piilossa kikatusta pidättäen

- hengähdys

ja hän sanoo ensin häiriöksi

hän sanoo hui, että pari tuntia kuluu näin

venyttelen sormenpäästä toiseen

yletyn seinistä seiniin

Sveitsi 14- 24.6.2011

mm. Moosalp

Ruttopuisto

Ruttopuiston haudoilla kaupunkilaisten piknik

katettu varpusten patonki, mansikat.

Virrassa isoäitini kävelee nuorena tyttönä minua vastaan,

keikkuu paahteinen hiekkakäytävä

eivät pysähdy ilkikuriset silmät.

Yrjönkadun yllä

charlestonleninki vaihtuu t-paitaan.

(taiteilija Kaarina Kaikkosen installaatio Helsingissä Lönnrotinkadun ja Yrjönkadun kulmassa)

Kuningatar

Kehrään oksaan paperisen pesän

massaan sylkipetusta kuuskulmaisen kennon

leukaperistä harmaan lyhdyn,

taikinasta peilisali (lukin piilotettu mahapuoli)

ja ullakolle kasvaa makuuhuone

itsensävalaiseva kotelo

kudon hyrisevän

korvalle läpikuultavan tyynyn

talo kokoontuu, puut vaihtavat jalkaa,

tupaantuliaisissa viiniä lampaan seurassa

rapisee kuhnureiden kuurupiilo

illan päätteksi taivutan sisään Bachia,

sydänyön silo

vaihdan rypytetyn nahan

ripustan sen merkin

en viivy kauaa

Ilves

Hiihtäjäsankaritar ilveksen jäljillä

somman kokoiset anturat jonossa

päivä on väsyttänyt ravin

ei merkkejä kamppailusta

painaa tassun huulille, puhuu

älä puhu, söisin vain reidet, lavat

lavattomana et tarvitse turkkia

reidettömänä suksia

pariutumisen noitaympyrää

painaa kielelle metsäkauriin

ketun, jäniksen

kielletyt aromit

sydämellä hakatun avannon

takajalan etujalan perään

käyrät kynnet kuusikkorinteeseen

uuden yön kuluessa

paljas selkä valuu suunjanoa

hitaasti notkea saalis

pirskottu sydän

täplikäs viini

Calvados

Aseman säntillisellä sohvalla

viipyy calvados,

varisten pariisilaiset kengät

saapuneet junat,

kyyhkysten markiisilla

lumikuuron parta

Le Métro de Paris

Kiskojen hopea maisema

asemalta asemalle tuijotan pysäkkikaaviota

ettei häviä juna

häviä aika

taas otan itsestäni valokuvan

nähdäkseni kasvot

joita kukaan muu ei tunne.