Hiihtäjäsankaritar ilveksen jäljillä
somman kokoiset anturat jonossa
päivä on väsyttänyt ravin
ei merkkejä kamppailusta
painaa tassun huulille, puhuu
älä puhu, söisin vain reidet, lavat
lavattomana et tarvitse turkkia
reidettömänä suksia
pariutumisen noitaympyrää
painaa kielelle metsäkauriin
ketun, jäniksen
kielletyt aromit
sydämellä hakatun avannon
takajalan etujalan perään
käyrät kynnet kuusikkorinteeseen
uuden yön kuluessa
paljas selkä valuu suunjanoa
hitaasti notkea saalis
pirskottu sydän
täplikäs viini
Jippii!! Hienoa tekstiä, hiihtäjäshamaanitar!
VastaaPoistaPitäisköhän minunkin hankkia sukset, laittaa ukset auki metsään, hankkia jotakin täplikästä, hiljaisuutta, vaikka pirskottuna ja öljyä...voiteluun; niin mainiosti sujuu nyt chr.n kirjoitus, et kade valuu paljaalla seljällä.
Hieno tuo "sydämellä hakatun avannon". Se vihlaisi kuin jään kirkas reuna.
VastaaPoistaPidän tästä kovin vaikka en pysty sitä analysoimaan saati selittämään. Nuo eläimet, metsäkauriin.. kielleyt aromit, maistan siinä makuja omalla kielenkärjelläni.- Sinulla alkaa olla kokoelman verran runoja jo näilläkin sivuilla luettuna. Joten omaperäinen äänesi voisi kiinnostaa myös muita lukijoita. Ajattele sitä!
Hiihtäjäsankaritar on Jumalatar, jonka linnun sydämen sulkakynästä, hiukset suojaavan karvkauluksen kupeesta, lanteita lämmittävän karhuntaljan lomasta syntyy paljaan selkärangan runoja kuin taivaan tähdellisiä järjestelmiä.
VastaaPoista