Kehrään oksaan paperisen pesän
massaan sylkipetusta kuuskulmaisen kennon
leukaperistä harmaan lyhdyn,
taikinasta peilisali (lukin piilotettu mahapuoli)
ja ullakolle kasvaa makuuhuone
itsensävalaiseva kotelo
kudon hyrisevän
korvalle läpikuultavan tyynyn
talo kokoontuu, puut vaihtavat jalkaa,
tupaantuliaisissa viiniä lampaan seurassa
rapisee kuhnureiden kuurupiilo
illan päätteksi taivutan sisään Bachia,
sydänyön silo
vaihdan rypytetyn nahan
ripustan sen merkin
en viivy kauaa
Tässä on mahdottomasti asioita samassa runossa. Pidän tämän tunnelmasta. En ymmärrä läheskään kaikkia yksityiskohtia mutta kokonaisuus kiehtoo.
VastaaPoistaJahas ullakolta on lmeisesti haettu kesäkamppeita, loistavasti havannoitu ;)
VastaaPoistaOlisitko ystävällinen ja julkaisisit runokirjan. Lukijalle alkaa tämä käydä jo mahdottoman haastavaksi. Liikuttuminen, koskettuminen. Internetissä. Kaipaan paperisivuja ja jokaerta kun luentekstiäsi koneeni hurisee ja vihaan sitä hurinaa. Piste.
VastaaPoistaPidin minäkin tästä, kovasti.
VastaaPoista