.
taivutan savesta lantion
taivun luoteesta kaakkoon, tervehdin pohjoiseen
kuun käsistä pilvilauttojen köydet
purkautuvat
satelliitit,
talvitaivaan päät
Kaksoset kaarran etelään, ylösalaiseen Jupiteriin
kuulen särmät, kuulen avaran
avaruuden matkalla jytisten
(vaan tyhjyys ei päästä ääntäkään)
rahkon maalaaman kuun,
höyryää aamussa kädetön
otsa
.
Jahas, ei riittänyt kirjoittajalle huima maailmanympärimatka, lähti vielä huimempaan matkaan läpi pilvilauttojen , ohitse satelliittien, kera Kuun, planneettain ja tähtien..vaan äänetön tyhjyys ei tunnu kuitenkaan negatiiviselta, hän viihtyy matkallaan - ja hyvin viihtyykin.
VastaaPoistaNo, okei, piti minun 'rahko' wikipediasta tseketa; eikä hänkään tunnu häiritsevän matkantekoa, päinvastoin.
'höyryää aamussa kädetön/ otsa' on tosi hurja, villi kuva,, ei siitä ole saada otetta - kädetön kun kerran on, mutt se lienee lukijan onni ja murhe, ei kirjoittajan erhe.
Tunnistetta 'pimeys' ihmettelen, koska minusta tämä on varsin valoisa, valontäyteinen runo.
No nyt hän on antanut kuun tulla lähemmäs otsaa, son hyvä asia, minun mielestä..ni.
VastaaPoistaAvaruusmatkailijan otsa höyryää aamulla, enkä ihmettele yhtään. Niin huimaa menoa. Vaan mikä mahtaa olla kirkas, varmaankin planeetta, joka juuri nyt minusta katsottuna on lännessä.
VastaaPoistaHei Chr! Komea on runomittasi ja mystiikkaa täynnä
VastaaPoistaoleva luomus.Paljon olet mahduttanut runoosi ja silti sen helppolukuinen kuin soljuu lukijaan aivan
itsestään. Tunelmaa ja hienoja oivalluksia ja perinteitä pohjoisesta. Kiitos