sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Le Métro de Paris

Kiskojen hopea maisema

asemalta asemalle tuijotan pysäkkikaaviota

ettei häviä juna

häviä aika

taas otan itsestäni valokuvan

nähdäkseni kasvot

joita kukaan muu ei tunne.

5 kommenttia:

  1. Très bonne.
    Olisko hiukka alakuloinen; mikä on vain ajatus, ei moitteeksi sanottu. mélancolie.
    Runoja Pariisin "ajoilta" olen jo ehtinyt kaivatakin.

    VastaaPoista
  2. Elämä rientää eteenpäin, mutta mitä enemmän muistoja eri asemilta sitä parempi elämä.

    VastaaPoista
  3. Olen ottanut vuoden kasvokuvia itsestäni.
    Joita kukaan muu ei tunne kuin kuka?
    Maan alla suuntavaisto on aina kadoksissa
    maan päällä hukassa suunnton muuten vain.

    VastaaPoista
  4. Jotta sain lähetettyä kommentin, minun piti ensin kirjoittaa sama sana, jonka minä näin kirjoitettuna. Se sana oli parit.
    Pariton on aavistus siitä mitä parit on, tuli mieleeni vanha nokkeluuteni.

    VastaaPoista
  5. Tästä tuli mieleeni oma Pariisin ikäväni. Pääsisi katselemaan hopeanvärisiä kiskoja. Pariisilaisia. Ottaisi itsestään kuvan muistaakseen itsensä.

    VastaaPoista