Tuuli, lyhyt oppimäärä

.

Tuuli on ilmakehässä liikkuva ajo

maanpinnan suuntainen,

virta korkean paineen alueelta matalalle,

jos paine on vakio, on tyyntä.

Kovimpia tuulia saa aikaan ympärillä tapahtuva jyrkkä.

Tuulihaka kitisee,

tuuli puhaltaa loputonta suorakaidetta talon läpi.

Tuulen suunnalla tarkoitetaan suuntaa, josta tuuli puhaltaa,

tuuli puhaltaa suunnasta kohti.

Länsituulia kutsutaan länsituuliksi,

sillä ne tuulevat keskimäärin lännestä.

Länsituulten vyöhykkeellä länsituulet ovat yleisempiä,

muitakin tuulensuuntia havaitaan, paikallisia tuulia,

myötätuulia, vastatuulia, sivutuulia, latvatuulia,

planetaarisia tuulia ja tuuli pyöräilijän korvissa.

Tuuliolosuhteissa navalta päiväntasaajalle on kolme tuulivyöhykettä:

navassa itätuulet, lantiolla länsituulet ja tropiikissa pasaati,

ilma kohoaa tropopaussiin, virtaa etelään, pohjoiseen.

Merituuli sääasemilla:

tuuli on metriä sekunnissa tyyntä, vaakasuora meri.

Heikkoa, liikkeestä pientä karetta.

Heikkoa, tuuli iholla. Puiden lehdet lyhyitä aaltoja, jotka eivät murru.

Kohtalaista. Puiden lehdet liikkuvat, kevyt lippu, harjat murtuvat silloin tällöin. Läpinäkyvää vaahtoa.

Kohtalaista, pienet oksat pölyä ja irtonaista paperia.

Navakkaa, lehtipuut heiluvat. Järvenselällä aallon harjat, valkoisena jatkuva kohina.

Navakkaa. Suuret oksat. Tuuli suhisee kiinteisiin esineisiin, kumea meri.

Kovaa puut heiluvat. Tuulta vasten kulkeminen vaikeaa. Vaahto järjestyy. Kohinaa.

Kovaa katkoo oksia. Ulkona vaikeaa, pitkiä aaltoja. Pystysuora meri.

Tuulet keksivät purjeen ja

litteän maan reunoilla tuulettaret viheltävät.

.