Valliriutalla on merkitty karttaan niveljalkaisten polut, pinnanalaiset.
Jätin ilman painon, Greenwichin tuntikulman,
rintaan pyrstötähden mitta
Valliriutalla on merkitty karttaan niveljalkaisten polut, pinnanalaiset.
Jätin ilman painon, Greenwichin tuntikulman,
rintaan pyrstötähden mitta
Nukkuminen ja ohut kangas.
Kartalla iho, napa on Nairobi
hengitys kulkee
kylkikaaren Kongoa ajelehtivat sanat,
kohta katson uudestaan
ovatko jäykistyneet paikoilleen
kasvillisuuteen.
Sunnuntain kaukaisuudesta on olemassa kuva:
lentoaseman odotushalli
toisen kokonaisen päivän deja vu
surisee kuin kärpänen.
Aamulla pestyt kadut valuvat Seineen.
Kylvetin meille hirvenvasan herukassa ja pyhässä basilikassa
lemmenomenoita suupaloina
syötyämme hän ehdottaa, että uisimme pitkät lihakset
poikittaiset ruusuöljy kainaloissa
katoavat rintojen kypsät muuttujat
nännit paljastavat, seisovat piilossa kikatusta pidättäen
- hengähdys
ja hän sanoo ensin häiriöksi
hän sanoo hui, että pari tuntia kuluu näin
venyttelen sormenpäästä toiseen
yletyn seinistä seiniin
Ruttopuiston haudoilla kaupunkilaisten piknik
katettu varpusten patonki, mansikat.
Virrassa isoäitini kävelee nuorena tyttönä minua vastaan,
keikkuu paahteinen hiekkakäytävä
eivät pysähdy ilkikuriset silmät.
Yrjönkadun yllä
charlestonleninki vaihtuu t-paitaan.
(taiteilija Kaarina Kaikkosen installaatio Helsingissä Lönnrotinkadun ja Yrjönkadun kulmassa)
Kehrään oksaan paperisen pesän
massaan sylkipetusta kuuskulmaisen kennon
leukaperistä harmaan lyhdyn,
taikinasta peilisali (lukin piilotettu mahapuoli)
ja ullakolle kasvaa makuuhuone
itsensävalaiseva kotelo
kudon hyrisevän
korvalle läpikuultavan tyynyn
talo kokoontuu, puut vaihtavat jalkaa,
tupaantuliaisissa viiniä lampaan seurassa
rapisee kuhnureiden kuurupiilo
illan päätteksi taivutan sisään Bachia,
sydänyön silo
vaihdan rypytetyn nahan
ripustan sen merkin
en viivy kauaa
Hiihtäjäsankaritar ilveksen jäljillä
somman kokoiset anturat jonossa
päivä on väsyttänyt ravin
ei merkkejä kamppailusta
painaa tassun huulille, puhuu
älä puhu, söisin vain reidet, lavat
lavattomana et tarvitse turkkia
reidettömänä suksia
pariutumisen noitaympyrää
painaa kielelle metsäkauriin
ketun, jäniksen
kielletyt aromit
sydämellä hakatun avannon
takajalan etujalan perään
käyrät kynnet kuusikkorinteeseen
uuden yön kuluessa
paljas selkä valuu suunjanoa
hitaasti notkea saalis
pirskottu sydän
täplikäs viini
Aseman säntillisellä sohvalla
viipyy calvados,
varisten pariisilaiset kengät
saapuneet junat,
kyyhkysten markiisilla
lumikuuron parta
Kiskojen hopea maisema
asemalta asemalle tuijotan pysäkkikaaviota
ettei häviä juna
häviä aika
taas otan itsestäni valokuvan
nähdäkseni kasvot
joita kukaan muu ei tunne.