Saako tulla laulamaan?

.
.

Kaurapellon sänkipillit viheltävät, säestävät tuulta

se ajaa metsäsaarekkeen pellon laitaan,

valtaojaan kumolleen, tien risteykseen.

Tiellä pimeässä kulkee Mäyrä, kultainen kruunu

laulunsanat kainalossa, tiellä kulkee viitan sihinä,

aurausmerkit.

Jupiteria näytetään pilven raosta.

Myös Musta Rinssi, Felis Ernesti, kaikilta tunnettu,

on läpikulkumatkalla Beehelmin kadulle,

hopeinen kruunu, kynnet kuin miekat.

Mäyrän urhoollinen sotilas, Lukki, etenee taholtaan määrätietoisesti

kypärä, olkain, ohuet raajat.

Sen silmät aistivat valon, varjon vaihtelun ja

Kuu, joka heidän ylitsensä käy, kulkeepi latvustossa,

kynttilävyötetty, se maailmaa valaisevi.

Nämä neljä kohtaavat, maan päällä, metelin alla

eläin eläintä lähellä

siinä karva, siinä turpa, siinä kirkas silmä, pihkahengitys

ja metsänpohjan tieto, seisovat rivissä.

Kaikki:

Hyvää iltaa,

Saako tulla laulamaan jokaiselle

metsäsaarekkeen säädylle,

joka huuhkajatenorille, unisieppareiden lapsille

sekä Fagerströmin viekkaalle ketulle,

koko väelle, kuin paikalla on?

Saatuaan luvan alkavat laulaa:

(sänkipillit soivat vireessä, puhaltavat alkavaa pyryä)

Kun maa ja vedet on sidottu jäähän,

kun päivä istuu pesässä ja

aurinko, armollinen majesteetti, lepää vuoren onkalossa,

alkaa kaikua uuden vuoden onni,

särkyy synti, vääryys.

Kun maan rauha on kaikil´ tunnettu

aitan alle, saunan vintil´

kivimankelin kaukaisel´ maalle,

silloin joutuu jouluaamu, ompi saatu ilo, rakkaus.

Metsän tuulikaapissa soittelevat puut

kuu, se kulkeepi, kuu se pyörii,

laulaa samalla sävelmällä.

Kaikki kumartavat ja lähtevät pois. 

.

.  © chr.

Jää

.
.

Kuu vetää järveä

kääntää jäätä

alta ulvoo talven koira

                                       reuna ui

                                       sahaa kaulaa

.

.

. © chr. 

.

.

- - - - (kipu)

.

Ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen

löydän asennon jossa kipu ei tunnu

Seison unen kanssa -
unesta irrallaan makuuni vieressä

Kipu on unohtanut,

menettänyt kasvonsa

olkapäästä kyljestä käsivarresta

matkalla keskelle rintaa

kivien kasvipeite

jalaspilvien hitaasti etenevä kuvio,

nousen varpailleni

.

.

.© chr.

Jähmettyy

.
.

Salin pöytä seisoo yhden vankan jalan neljällä tassulla, ei juokse,

tuolien ympärillä joutsenkaulainen kädensija,

selässä siipi.

Parvi

viettää

marrasyötä,

täyspuista

selkänojaa

takajalkaa

persialaisen maton unta

pois lentämästä.

Tuhatta vuotta

kudottu tahallista virhettä

mahonkista leijonanharjaa harjattu

kun pöly muuttuu tomuksi

jäh               me                   tt                   yy

naakan            pesä                   kylmään          hormiin

.

.© chr.

Riga 2

.
.

Mustan joen rannassa valuvat sillat, puistojen valokatos

johdinauto kiristää vanhan kaupungin vaijerihäkkiin lumiset svinksit

kiviset kissat torneihin.

Kerran majavat nousivat kanavasta ja

söivät Kilimanjaro-ravintolan lehmukset,

syvissä vesissä seikkailevien prinssien laivat rantautuvat,

valaistuneena jäi jäätyneen marsipaanikakun ylle hymyilevä ritari,

kolminkertaisissa kultakäädyissä.

.

.© chr.

.

.

Pöydällä

.
.

Pöydällä halkinainen peura

kylkiluukopat levällään

                                       kärpänen

sänky matto kahvinkeitin

eikä pelota

viimeinen päiväohjelma

horisontti hymyilyttää täydessä pimeässä.

Lämpimät lihakset.

Maa on märkää, ja jalat kastuvat

lumi iholla muuttumaton

tyynessä ilmassa valppaan eläimen

pako

noukin syliin putoavia murusia

.

. © chr.
.

Irtoavana kuohuva

.
.

Haluan herätä ja nähdä unta sinusta vielä

kauhovat kädet lakanoiden parvet

valkeakuulaan reisi

kämmensyrjästä kasvavat sipulikukat

kätesi siivet, leveät lapiot mahtuvat

polulle

monta sanaa silmiä

sydämen selkään selkä

posken varassa - ohimo

halusi haluamisasioita

soittaa ja kuunnella

hengittää sokerikoivua sateessa

hienot karvat kanavissa silmut

tarttua lanteista, painaa

reidet korvilleen ei kuule

piilossa sulkee silmät

   tarttuu varvikossa tähdyke

   takertuu katkeileva varvikko

   tartun sinuun tähdykäiseni

siemenkodista valuu vesi

kaipausta esittää iho

irtoavana kuohuva

vuodevaatteet jo levollisina, kesyt

viime kesän voimaan kääriytyneenä

annan sinulle sipulin

toivon ja en toivo, että

olisit kuollut

kierrä voimakas ote

kierrä kasvot kämmenet auki

pois puiden latvat, pitkiksi päivät

välimatkat lyhyiksi

rinnat kauniiksi

aamu höyryää silmäluomien läpi

aikaa muutama minuutti, valokasvosi

haluan herätä ja nähdä unta sinusta vielä

.

.

. © chr.

.

.
.

Pilvet roikkuvat 
syystasauksen vanhalla ladulla,

laskettelen selkärankaa alas.

Selitän matkan risteäviä sääjälkiä.

Ohimoilla harmaa,

rintakehällä ruska,

leppymättömän sydämen pitovoide.

On taas lämmin.

Kiinanmerellä nousee myrsky.

Salvatun ikkunan sisäilma nukkuu

ilman huojuntaa ja etenemistä.

Hätätapauksessa riko lasi.

.

.

. © chr.

.

Huoneen uni

.
Mänty liikkuu makuuhuoneen aamuneliössä
päivällä kattoon ilmestyy pitkulainen oksaheijastuma
iltapäivällä kamariin ylettyvä paahde

kesäyön pohjoisen kuun valkoinen hevonen,
ruskeat sumuhevoset heinämaassa
viistävä pimeä lintu,
näen onnellisen unen,
susikielellä,
luomen valo kun kohina loppuu.
.
. © chr.
.

Kaskinauris

.
.
Ohimennen syyspuoli;

tuhkavarpaat, helmanauris

syljellä kylvetty, siitetty sileä

                       hunajaposki,

kulkee umpipolkua harhasorkka

pässilauman uutisruissuupieli,

simakultakuu.

.
.
. © chr.

Salamaniskemä

.
.

Kohoileeko rinta?

Lapsuuden kylällä kerrottiin

ukkosenlyömästä pojasta

jonka

talo pysähtyi salamaniskusta

(mielessä kuva)

kerrotaan ullakkohuoneen sängystä

viisto välikatto,

päätyikkuna oli syyllinen.

poika kuoli,

makaava kuin harmaa peitto

miltä näyttää salamaniskemä rauha?

talo jää tyhjäksi

näyttää ikkunoistaan;

puun muutama lehti taipuu pisaroista

lopulta on koskettanut jokaista,

sade

.

.

©chr. 

Hedelmä 1

.
.

hedelmien maitotyyni
pimeä

mustat siemenet

sadeveden unessa

uin sisiliskon silmiin

aamulla ilma yhä pysähtynyt

kurki nostelee jalkojaan

.

. ©chr.

.

Hyönteisuosijat

.
.

Monella hyönteisellä on hyvä tuoksu

kukat löytävät niihin pimeässäkin;

erään pillikkeen imukärsä kiertää aaria,

mesiviitan helmaa

                               läikkyivät kimalaisen vasut,

yllä ohran hiuksia kampaava käki.

.

.

©chr.

.

Perunat

.
.

Haju on makean homeinen;

lattialuukusta, kellarin

itäneiden perunoiden köydet nousevat

ketjumukulat,

kun talon perustukset on syöty,

minussa on maaomenan mentävä etsintä

antoisan maan tärkkelystakki

hermostoni solmukohdat.

Mukulavarren verho

kasvaa ikkunaan

                               palmikolla

              ja läpi

lehtivihreänä itumerkkikirjoitus

.

© chr.
.
.

Runon ja suven ilta

.
Heinola Harjupaviljongilla Eeva Rantala esitti kokoelmani Venny ja Juhani.
Hyvin koskettava lukuesitys.
Kiitos Eeva!
.
.

.
.

Runon ja suven ilta

.
Heinolan Harjupaviljongilla Katja Tamminen ja Anne Koski Heinolan runonkantajista esittivät runojaan rakkaudesta ja elämastä.
.
.

.
.
Eeva ja Teemu Rantalan musiikkia
.

.

Juhannus

.
.

Juhannuksen päivänä pesty lakana

levitään yöllä jalkojen alle, maataan,

katsotaan: kesä seisoo,

katsotaan: saniaisen kukka,

juhannusyön siemensanat
se suojelee ennustuksillaan yön orpolapset;

lakanalla yö on sileä ja pellavainen

                   yö on puhdas.

Metsän valo etenee

kuin huone, joka ei lopu,

hakamaiden ovesta käynti isoon kesään.

.

. 

©chr.

Linnun kuolema

.
.

Kuolleita pikkulintuja ei voi tunnistaa

ne jättävät nimensä ja

muuttuvat samannäköisiksi;

                 lintujen vaaleat vatsat

                 siipisulkien yhteneväiset merkit

höyhenissä liikkumaton paino.

Linnun kuolema on kevyt,

niitä mahtuu useampi kirjekuoreen

lähetetään kuusien latvoihin,

                     oksistossa riippuvat pesämaljat.

.

.

© chr.

Vennyn kirjeitä

.
Juhani rakas

Suven joutilaisuus,
varjossa istun, maalaaminen ei helteellä suju.
Eilen ylioppilas M:n juhlassa, 
muudan tohtori Lindén hämmästytti pöytäseurueemme
hyönteistietoudellaan.
Päiväperhoisista, niiden toukista,
jotka luopi nahkansa,  kotelon sarviaiheisen verhon,
sekä miten tuuli tuopi Suomeen etelänpäiväkiitäjiä,
oleanterikiitäjiä!

Muistatko Jussi 
oleanterien lämpöisen lemun 
Assisin pensionaatin akkunasta?
Lämpö kuin tänäpänä,
hellivä.

Sinua aatellen 
Venny
.
.
© chr. 

Uni

.
Pihtihäntäisellä on unessa 
liian lyhyt pikkutakki
ja vain
            yksi siitin

feromonisuihkun
naaraat riisuutuvat
huulirihmoissa täydellinen koiras

korvakäytävän perältä

näkyy terälehtiä
.

© chr.

Heleää helluntaita - jännityskertomus

.

Tuhkasillan notkossa onnistuu hyttysen yltäkylläinen veriateria.

Pirunpellon kukkahämähäkin myrkkypistin seuraa loisivaa villakärpästä.

Nummikiitäjäisen ahnaat koukkujalat tarttuvat kohteeseensa kuin

Harmisuolla isäntäänsä kiinnittynyt samettipunkki. Kuulee huudon;

hietapistiäinen raahaa lamautettua koloonsa.

- "Sen jalat irtoavat herkästi", miettii Haaskaholman hepokatti, musertaa saaliin.

Vesimittari pyydystää uimataidottomat, näkee

Haudankorven lammessa kelluvan suursukeltajan uhrin, tyhjän kuoren.

Käärmemäen suolla vesiperhosen toukka iskee terävät leukansa,

omaan veljeen,

nauttii saaliista samaan aikaan kuin imukärsällään tähtää raatosaarelainen piikkilude.

Turkkilo hautaa kuolleita Ampumaradalla.

Koirakedon pimentyneessä ojassa

kiiltomato imee uhrinsa liuotetut kudokset,

ja sammuttaa valon.

. 

© chr.

Kun sinä synnyit

.

Kun sinä synnyit, istuin kirkkaan amarylliksen alla

vuosikymmenien kylmin talvi jäädytti ikkunat

leikkauspöydän lamput punertuivat,

enkä ollut koskaan pidellyt vauvaa sylissäni.

Kun sinä synnyit minä rakastin sinua niin, että joka päivä mursin tahtosi.

Sinä synnyit kun olin kulkenut kivisten talojen portaat,

ja ne vielä miettivät mihin minut lähettäisivät,

että sinä syntyisit

ja minä rakastin sinua niin, että huudan kivienkin alla,

koska sinä

et.

Kun sinä synnyit, seisoin suuren tammen varjossa

vahvana imit puolukkamaitoa, ja lypsyämpärin kermaa.

Kun synnyit, itkusi seurasi minua kaikkialle, kannoin

yksinäistä ilmettäsi

ja minä rakastin sinua niin, että sinusta tuli oma kuvani.

Kevät oli harvinaisen lämmin,
kun sinä synnyit.

Makasin nurmikolla korkeiden tulppaanien alla.

Ensimmäiseksi näytettiin pienet punaiset kiveksiesi kirsikat,

radiosta soi sinfonia Uudesta maailmasta,  
sitten

alkoi sataa jäätä ja rakeita, tulppaanit heittivät terälehtensä.

Kun sinä synnyit, samalla hetkellä syntyneet varsat paleltuivat laitumille,

ja minä rakastin sinua niin, että silitin korvalehtesi päät suipoiksi ja

ne palavat auringossa aina kesäisin.

.

© chr.

Metsässä

.
.
Myöhäänhämärä
korppeihin kyllästynyt rankametsähevonen,

                                     korvat värähtävät.

Lehtokurpan ylilento.
.
.

Latu

.

Juopuneet sorkkapohjakengät osmankäämimetsän takana ;

peurat piirtävät aavalle kompassiruusua

ruusussa samat värit kuin aavassa ja latuni kulkee läpi.

Karttapohjoisen merkki on mateennahka

seison keskiössä

öisen pilkin lemu on etelän

ensimmäinen poika lähtenyt päivännousuun

toinen asuu rantasuvea

tytöillä lintutuulen ruumis, vaan toisella lintu jota ei ole.

Lahden vastakalliolla seisoo se pitkä

kataja, kahdella jalalla,

mielitiettyni, tähyää kevättä, sääksen pesällä lunta.

Nyljetty kala potkaisee repussa.

.
.

© chr.