Matka

.
.
"Hei hei, taas mennään,
en tiedä mihin, mutta mä meen."

Rautkymin ylitin,
sivuitse Jumaltenniemen
ja ohitin jo Siriuksenkin.
Onnistuu, vaikka kovin hidasta
näin alkeellisella siirtymävälineellä
kuin auto!
.
.
Palaan pian...

Unohdan

.
.
Unohdan, lopetan muistamisen
valokuvat ovat hävinneet

astun ulos huoneista
kävelen kohti
.
.

Luumupuu

.
.
Luumupuu sateessa, suuret pisarat
sen siniset, vihreät, pysähtymättä;

vaan lumisade joskus jää ilmaan,
lumottuna hetkenä muodostaa seinän
kun vauhti loppuu, kun seisoo hiutaleinen ilma
kosketeltavaksi;

olemme ja emme ole samoja ihmisiä kuin silloin;
vuodet, joita ei kuin ole
joita kuin ei ole;

avautuu kukka
.
.
© chr

Minne lähdet nukahtaessa?

.
.
Minne lähdet nukahtaessa?
Puhumaton, sanaton uni
äänteen mykkä kuva
kun kuun ripset harjaavat maata
kuuttaren hiukset vuodevaatteina, kesyt.
Sellaisena yönä yövalon huoneessa kukat aukeavat
tuulen alapuolella kulkevat
seitsemän ruohon varsilla vuodenajan läpi
maisemaan
paperilyhdyn sisällä
.
.
© chr

Äkkiä

.
.
Äkkiä maailmaa repii hiljaisuus;

pieni tyttöni, hänen otteensa irtoaa
kevyeen lapsen juoksuun
ja katoaa
 -
Ja äkkiä maailmaa repii,  sinä
olet hiljaisuus
.
.
Hanna k. 21.7.1987

Letitän

.
.
Letitän ohdaketta,
taipuu pellollinen väriä
kuvio kangasta, ojan yli iltataivasta
myöhään varhain ajallaan
kerros kerros polkua
kaste, loimi, virtaa yö

Taru ei lopu tähän;
enhän ole paljas, en harmaa.
Valvon, kudon, kutsun

Näytä kasvot
.
.

Ruusupuu

.
.
Ruusupuun ydin
suudelma,
sydänpuu
.
.

Kerään

.
.
Kerään aukealta hiukseni
käsiin tuolta kaukaa harmaita,
pitkiä, ja tuolta ääreltä,
hellät nikamat notkelmasta
kuinka anteliaasti taipuvat
(vaellusalueen reunoille)
häviävät, pienemmät eläimet
ja lampaat, ne laukkaavat kasvoillani
rinnettä ylös ylös näkymättömiin
kuin hellettä karkaavat pilvet,
ihoa iltataivaalla.
.
.

Hämärtyvät

.
.

Hämärtyvät puiden alla käytävät

ampiaisketo jäänyt taakse;

irtoaa jo selästä paita, suola

ja kettu huutaa huutaa kuu

heinämaan punakruunuiset kurjet;

ne jakavat ilman kesästä syksyyn

ja taivaasta sydämeen;

keskuspihalla yhä palaa vesilyhty

yön astinkivet;

ja ajattelen vartaloasi;

kohtaamisen hetkeä

.

.

© chr

Ja riisumme

.
.
Riisumme kengät
ja riisumme jaloistamme
iltakorennot

kylkeä vasten
pinnan hämäräperhoset
.
.

Ja sade

.
.
Ja sade niin kuin pimeys
kuin syys kuin yö
leimahtaa, kuivunut uoma

ruukut täyttyvät,
astelen liejussa
hyvin varhain
.
.

Maalaan

.
.
Maalaan tulikuoriaisten valossa;
siveltimiin hienoimmat karvat saadaan
valkoisten, kaksi kuisten kissanpentujen kaulasta.
Useita kerroksia,
kasvot viimeiseksi
.
.

Liljakruunut

.
.
Liljakruunut, hennot juuret olkapäillä,
lähestyy kauneus;
vedenvihkijän kulkue
kellot pauhaavat.
Lattiakivillä, tanssissa ei ole viejää,
vieläkin sormet vapisevat,
multa olkapäillä, pientareet
.
.

Askeleet

.
.
Askeleet portaissa
kuuntelen vasten ovea
huoneen verho liikahtelee

järviruokojen rinta vaihtuu
keltaisesta vihreään
satakieli
.
.

Puolikuu

.
.
Kasvava puolikuu synnyttää
ruusunpunan viipaleen;
vehnän tähkä hengittää sisään;
helmat lanteista valuvana, näkyä;
yökäsiin laskettuna; valoa, sydämen pohjasta
.
.
© chr

Yöt

.
.
Yöt ovat kylmiä

ilmavirrassa
häilyvä raja

olet lähellä
.
.

Pilvet

.
.
Pilvet raottuvat, joitain tähtiä näyttäytyy.
Kaikki muuttuu

puku väsyy vaatepuulla,
pöydällä astiassa mansikka

hämärä
.
.
© chr

Ukkonen

.
.
Kesäinen ukkonen kantaa sisällään ukkoset satojen vuosien takaa;
ikkunasta tulvii jasmiini kuin silloin.
En tiedä mikä päivä on.
.
.

Mausteet

.
.
Mausteet, joiden nimet ovat outoja,
friteeratut pääskysten päät;
kaipaamme aina jotain, jota ei ole.
Palava rakkaus häviää heinikkoon
.
.

Helmiveneet

.
.
Organzameren saumoilla helmiveneet
majakat silkkilangoilla

valot kelluvat, kuorikammiot
kutsuvat tähtiä
.
.

Piilossa tuulessa

.
.
Olemme piilossa kultaisessa tuulessa,
heinikossa.
Mitä puut puhuvat?
Niiden valaisevat hedelmät.
Laukasta pysähtyy valkoinen hirvi,
imettää, kasvattaa, metsän taimet,
täyden kesän unen.
Soi, soivat  siipipeilit,
silmien välähdys.
.
.
omistettu: P.N. 4.7.19

Sillan kaiteet

.
.
Sillan kaiteet kultautuvat
oven paneleista katoaa oranssi, hitaasti
tummenee, mansikkapuu, tummenee
hitaasti
eikä ole, on yö.
.
.

Taivaankappaleet

.
.
Taivaankappaleiden juuret,
hopeakukon kannukset,
vaa'at, vesiruukut, jouset ja kuu,
eläinradan välineet kulkevat.
Toisena päivänä nimetään kuu uudeksi,
sen alle pihlaja puuksi
rantaan viitakerttunen linnuksi.
Ainut tähti olkoon nimetön
näkymätön, sumusta kudottu
hiekka sormien välissä.
.
.

Kahlaamolle

.
.
Vesimyllyltä joen kahlaamolle
alastomat lapset.
Luen rukouksen
veden vihreän;
hitaasti, hitaasti kaukana.
.
.