.
.
Luumupuu sateessa, suuret pisarat
sen siniset, vihreät, pysähtymättä;
vaan lumisade joskus jää ilmaan,
lumottuna hetkenä muodostaa seinän
kun vauhti loppuu, kun seisoo hiutaleinen ilma
kosketeltavaksi;
olemme ja emme ole samoja ihmisiä kuin silloin;
vuodet, joita ei kuin ole
joita kuin ei ole;
avautuu kukka
.
.
© chr
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti