Alkuun ja kauemmas

.

.

Vuosisadan alkuun ja kauemmas

unennäkijät tiesivät miten korkea on vihreä

miten aava on sininen ja valkoinen pohjaton

Ikkunaluukkujen takaisessa hämärässä

Luonto otti vallan;

Varjot putosivat tapettivuota kerrallaan

Verkkaisesti kuin huolelliset sanat

Katosta roikkui merilevää.

Aamulla on alkanut elokuu;

Pienen laiturin lähes kuulumaton kitinä

Heilahdus askeltaessa

.

.

chr.

Kylmä yö

.

.

Alkamassa kylmä yö

Yössä ei näy ketään

Yhtään hohtavaa paitaa

Tien mutkat

Vuosisadan alkuun ja kauemmas

.

.

chr.

Niin pitkälle kuin muistan

.

.

Niin pitkälle kuin muistan

Todellisuus muuttui koko ajan;

Oma varjo juoksee rinnalla

(Ota minut kiinni!)

Tulenkajo oli kasvoillani;

Katulyhtyjä jo sytytetään;

Valoa maassa

Alkamassa kylmä yö

.

.

chr.

Hoikka vartensa

.

.

Hänen hoikka vartensa irrottaa nyörit

Ja päästän hänet irti tuuleen

Kuin ohuen paperin

Mitään ei jää jäljelle

Ei koillismyrskyä

Ullakkokerrosta 

Ääntä unessa

Kun nousen näen sydämenlyönnit

Yltäkylläisenä vihreänä nauhana

Metsän hämärällä

Niin pitkälle kuin muistan

.

.

chr.

Kadotetuissa taloissa

.

.

Avonainen ovi sateeseen

heinäkuun lopun iltapäivä

suljen silmäni ja seison kadotetuissa taloissa;

haistan seinän punamullan 

vuosikymmenien koskemattomat paksut matot

makeat, ehkä jo maatuneet ja unohtuneet

pölyn kerrokset

haistan kosteuden ja raskaat liljat

voin kuulla veden kulkevan rännissä 

pisaroiden putoilevan puiden lehdille

(tulevat kosketetuiksi jokainen)

kuulla pääskysten pojat kattotiilien alla

avonaisen ikkunan värähtävän

kuulla perheenjäsenen sulkevan oven yläkerrassa

koiran kynsien rapinan sen vaihtaessa makuupaikkaa

ja järveltä lähestyy joutsenten toitotus

(”rakkauslintuja”, hän joskus sanoi)

.

.

chr.

Siemenkuu

.

.

Enemmän kuin jumalia on kuun jumalattaria;

he ovat nyt syömässä pieniä paloja kivettynyttä valoa

heillä on harmaat naamiot, pehmeät lentolihakset

ja aaltoileva suden laulu (lisäksi valikoima erilaisia kaikuja).

Heitä seuraa pieni melankolian enkeli

näkymätön kääntöpuoli;

sulat putoavat, pienet palat

niskaa valuu, rinnat vaahtoa

.

.

chr.

Täysikuu

.

.

Pääjakso: kuun vaiheet

Alajakso: näennäistiede

Yläluokka: merien mielentila

Luokka: heijastus

Lahko: silmät auki pimeässä

Heimo: nestevirtaus, soluhengitys

Alaheimo: jyviä, koralleja simpukankuoria, luotaimia

Suku: tyynyllä kääntyilevä miksi

Laji: uneton hiekka

.

.

chr.

Kasvukuu

.

.

Taivas ei pysy paikoillaan

sydän ei suostu pysähtymään

kukat liikkuvat ja kasvavat

voimakkaasti pakenee vuorovesi

Hän on vieras, sydänvarjo

.

.

chr.

1. puolikuu

.

.

Kuu on ainoa valonlähde

kosketan pitkiä railoja hänen kasvoillaan

piilotettuja meriä;

hevoset laukkaavat aallonharjaa

suojaisassa lahdenpohjassa pikkukaloja

vesikirppujen jälkiä

.

.

chr.

Kuun toinen vaihe

.

.

Sirppikuu katkoo illan vuodeverhot

äänet kankaan läpi 

me uimme unien jäänteet kuin kalat

hän joko kosii tai on hylkäämässä;

turhaan söin sydämen, sen uupumuksen;

käden heilautus näkyy vielä sinusta

ehkä korkea, ehkä kaiken vihreyden läpi

kuusipuut selin, kääntyneet poistuakseen

.

.

chr.

Uusikuu

.

.

Pimeässä eteneminen;

tunnustellen yhä alemmas linnunrataa

tähtisadetta

lämpö on haihtunut avaruuteen

liikumme niin hitaasti, kuin emme ollenkaan

.

.

chr.

Lohtukuu

.

.

Miten suut voivat kohdata käsien koskettamatta

Missä on ihon polku

Voiko kaiusta saada kiinni

Voiko valosta saada otteen

Jos ikkunat antavat, niin ottavatko ovet

Mitkä ovat valon ominaisuudet

Mitkä sanat kiitävät ihon taipeisiin

Löytyykö lukurauhavaate miesten-, naisten-, vai lastenosastolta

Häikäiseekö auringonheijastin

Miltä korkeudelta alkaa taivas

Keneltä voi pyytää anteeksi

Kuinka kauan voi kosketusta odottaa

Kuka kuulee apolloperhosten lupauksen

Pitääkö aaltoja laskea

Miten avaruuskuvaus mahtuu paperille

Mihin aikaan alkaa yövyntä

Luetaanko päivänvalolauseita vain pimeässä

Mistä valuu ailahteleva mesi

Kenellä on kultakäpälä

Onko kasvoja ilman peiliä

Kuinka moneen osaan ilma on jaettu

Millaiset ovat viettelijän kasvot

Tekeekö säädyllisyysaisti kipeää

Tekeekö säädyllisyysaisti hyvää

Missä jaetaan pöllönoksennuspusseja

Otatko kaikki mausteet

Kenelle kaihonkukka puhuu

Kuinka monta desipeliä on unen äänessä

Minne lukit menevät talvisin

Mikä yhdistää kauhut, horkat ja kirput

Kuka minusta pääsee ulos

Aavistaako kaukoaavistus

Kuinka kaukana kulkee kaukoliikenne

Onko päivälepakoita

Onko hiljaisia kerroksia

Kuka ampuu luodin sydämeen

Miksei aina voi olla ensimmäinen päivä

mikä on lämpimän päivän paino 

Onko pakkanen kevyempi

Voiko sielu rypistyä

Miksi maa on likaista 

Kuka repii hyväilyjä

Miksi lyödä kun voi suudella

Miksi suudella kun voisi lyödä 

Minne pilvet menevät

Mihin häviävät muistot

Mikä tekee kauneuden

Ovatko kukat helliä

Miten Se menee aina ohi

Kuinka monta onnen hetkeä on

Miten, mistä jumalat syntyvät

Tunteeko yö yöpaidan

Miten polku kasvaa ja häviää

Ovatko paisuvat marjat ylpeitä

Onko tuuli mennyt

Onko kapea kuin käsivarsien kapea

kuin linnun sormet

kynttilänvalo 

?

.

chr.

Toinen puolikuu

.

.

On olemassa kaunis kuva:

harmaantununeella laiturilla

hiuksistani valuu vesi, jota yö ei kuivata

odotan vielä nuo laineet, tuon tyynen.

Takana lehtivihreiden alla tuulen sola

seitit käsivarsilla

.

.

chr.

Hän kiertyy auki

.

.

Yön aikana

                       ties kuinka monetta kertaa

hän kiertyy auki

hänen ohut kauneutensa

.

.

chr.

Odotin sinua

.

.

Ja minä odotin sinua niin kauan

odotin, odotin, odotin

odotin, odotin.

Odotin

niin kauan

.

.

chr.

Suljin, näin, havahduin

.

.

Suljin, näin, havahduin ja hyvästelin.

Puut huojuivat

kaunis valo oksalla

kuuntelin 

.

.

chr