Puhtaat tähdet

.
.
Palaamatta lentävät puhtaat tähdet
pimeys on rakeinen.

Älä herätä minua
vielä

tumma laahus
.
.

©chr

Joulu

.

.

Vaaleaksi kohmettunut rasva muodostaa paikoilleen jämettyneen putouksen alas pöydältä,

kuluneella puulattialla meren, oksakohdat kohoavat saarina;

porstuan pöydällä, uunipellillä, aukirevennyt ruiskuori,

kuin kinkku olisi räjähtänyt ulos kypsyydestään;

parvi tiaisia, keltasirkkujen rinnat suojaisen tarjoomuksen selässä juhla;

koirien kielet seuraavat lihaa jo kuorrutetaan hiellä ja mielialalääkkeillä;

eineslaatikoiden uunista tulvii uupumus, äidin ikävä jonnekkin aikaan jota ei enään ole;

hän ei halua lähteä haudoilta kotiin, painaa päänsä jo kauan sitten ruohottuneeseen maahan.

Sormus kimmeltää, kokeneet sormet liikkuvat flyygelin koskettimilla, Isoäidin haamu,

Stille Nacht, heilige Nacht, hän laulaa muistissani Maria Callaksen äänellä,

lämmin ylväys ja joulun taika sataa päällemme, leviää

punaviinitahra, kuuma luumuhillo, steariini pesulapuhtaalle pöytäliinalle;

leijonatassujen ääreen tarjoillaan koirille vermuttia;

graavilohta on vain aikuisille;

kuusipuu on ihmeellinen tuntikausia paketteja sukelletaan sen kätköistä;

neulaset viihtyvät sukissamme kunnes porstuan pöytä alkaa jälleen vihreänä orastaa;

uusi sato kypsyy.

.

.

©chr

Saako tulla laulamaan

Jo ehkä perinteeksi muodostunut esitys luvassa kyläyhdistyksen pikkujoulussa perjantaina 7.12.18 metsästäjien kodalla, nuotion äärellä:
.
.

Saako tulla laulamaan

Kaurapellon sänkipillit viheltävät, soivat, säestävät tuulta

viima ajaa metsäsaarekkeen pellon laitaan,

ryskyen valtaojaan kumolleen, tien risteykseen.

Talventörröttäjät, piikkiset siemenkodat,

tähtitaivas aukeaa kuin paperikotelo.

Kylä pysähtyy, tuuli painaa posken koivuun,

pysähtyy valtaojan leppien marssi,

hirvien makuu nousee katsomaan,

Tuhkasillan vesirotta kuulemaan.

Tiellä pimeässä kulkee kuin kuningas, Mäyrä,

kultainen kruunu, laulunsanat kainalossa,

tiellä kulkee viitan sihinä,

kulkevat aurausmerkit.

Loistavaa Jupiteria näytetään pilven raosta.

Mäyrän urhoollinen sotilas, Lukki, etenee taholtaan määrätietoisesti,

kypärä, olkain, ohuet saapasraajat.

Myös Musta Rinssi, kissa Felis Ernesti, kaikilta tunnettu,

on läpikulkumatkalla Suomusjärven tiellä, lähestyy,

hopeinen kruunu, kymmenet miekkakynnet,

häntä kohti horisonttia.

Ja Kuu, joka heidän ylitsensä käy, kulkeepi latvustossa,

kynttilävyötetty, se maailmaa vaalaaiseevi (laulaen).

Nämä neljä kohtaavat, maan päällä, metelin alla

eläin eläintä lähellä

siinä karva, siinä turpa, siinä kirkas silmä, pihkahengitys

ja metsäpohjan tieto, seisovat rivissä,

helähtävät, ja kumartavat:

”Hyvää iltaa,

saako tulla laulamaan jokaiselle

metsäsaarekkeen säädylle,

joka huuhkajatenorille, unisieppareiden lapsille,

sekä Fagerströmin viekkaalle ketulle,

koko väelle, kuin paikalla on?”

Saatuaan luvan alkavat laulaa:

(sänkipillit soivat vireessä, puhaltavat alkavaa pyryä)

”Näinä päivinä kun maa ja vedet on sidottu jäähän,

kun päivä istuu pesässään

ja aurinko, armollinen mejesteetti,

lepää vuoren onkalossa,

kutsutaan hetimiten ylitse Yksi Yleinen Joulurauha.

Rauha tehdään paikastlävitse kaikille tunnetuksi

joka elukalle, nisäimeväisille

aitan alle, saunan vintille,

kivimankelin kaukaiselle maalle,

silloin kaikuu uuden ajan onni,

särkyy vääryys,

ja joutuu jouluaamu, ompi saatu ilo, rakkaus.

Lopultas me toivotam

ja me toivotam asukkaille, pellon reunoille,

savisaappaille, poikkikulkijoille,

pakkasveden melojille ja päällekutsutuille

Korkeatäyttä Juhlapyhää!”

Metsän tuulikaapissa soittelevat puut;

Kuu se kulkeepi, Kuu se pyörii,

laulaa männikössä valolaukkaa.

Mäyrä, kultainen kruunu,

Musta Rinssi

ja urhoollinen Lukki,

kaikki kumartavat ja lähtevät

tuosta ulos, siitä munkin matkani pitää.

.

.

chr.

Kipeä muste

.
.

kipeä muste

puheet, ruoste

saniaisten sulkakynät

miten kehtaavat maleksia näin tavut

runot juurtumatta

päivänvalolauseesta kirjanpainajien toukat

(nuo kastittomat kuninkaat)

luovat äänettömät sanat

tavuja pidemmät, jotka eivät yletä vielä sanoiksi

sanojen rivit, jotka eivät kasvaneet lauseiksi

ja lyhyen säkeen viserrykset

leikatut sanat

varkaan kieliset sanat, jotka pakenevat

paperin säikeet, suikaleet

äänettömän äänet.

Lue laulutervehdys puilta, ne ovat runoja

äänipuilta kaikupohjilta

sananjalkojen alta salatut sanat
kuiskaavat tavujen siemenet
hennot juurihunnut

.

.

©chr

Jonain tällaisena

.
.

Jonain tällaisena yönä

olen hyvin pieni

hevosen kuvetta vasten.

Se korskuu hyttysille

aavistaa lähdön

ja lannan haju on turvallinen

Lähestyvä lumi tuoksuu jo

ilman tumma reuna.

Yön rinta on syvään maatunut kavioihin,

ja yllä kohoaa hevonen kuin vuori

Tällaisena yönä

pysähtyy laukasta

syksyn ensimmäinen mustuainen

kyljet vaahdossa,

tarjoaa käden

pimeän käden

.

.

©chr