Taive

.
.
Tanssijan liikkeen hengitys
hänen ranteensa taive
ehkä kukkasten tuoksu
huilu c:n korkeudelta
.
.
chr

Kesäpäivän seisaus

.
.

Jos kesäpäivän seisauksena

yliajettu siili vuotaa maitoa,

niin juo

ja juo.

Jos kesäpäivän seisauksena

sulkee lukon

polttaa talon

kääntää selän

löytää avaimen,

niin ilo on

ja suru on kuin kipu

ja kieltäytyy kaikesta;

hautaa lapsensa

synnyttää äitinsä

nousee pestyiltä pellavilta

jatkaa kulkuaan

.

.

©chr.

Äidit

.
.
Äidit, jotka hautaavat lapsiaan
repeytyvät päältä
hapertuvat sisusten suikaleet.
Taivaan virta on mykkä
.
.
chr

Yöikkuna

.
.
Tuon hänelle rintani ystävällisen hämärän läpi,
sadointuhansin kukin tuon keskikesän lanteen,
helmen liikkeen.
Ruohikkoinen mesimieli parsii kuun puolikkaita,
kaivattu, se sydän, avonainen yöikkuna
.
.
chr

Vehreys

.
.
Vehreys puhkesi nopeasti
sen juuret ovat vielä ontot
eikä väri loppuunsa täyttynyt.
Yhä kauemmaksi pakenee metsän reuna.
Linnunrata kulkee pihalta mäkeä alas,
häviää pois
.
.
chr

Aitoissa

.
.
Japanilaiset nukkuvat tämän yön hollolalaisissa aitoissa
ei pimeyttä, kädet rinnalla
ajopuun ympärillä veden muisti
yön akvaarion leijuvat meduusat.
Matalat ovet kumartavat syvään astuessa ulos
kukko laulaa
.
.

chr

Lokkeja

.
.
Kun kymmenentuhatta pikkukalaa täplittää järven pintaa,
sinä sanot: nyt se tapahtuu
ja johdatat perille,
taipuu allasi huone, joka on metsä
ja selkämme itävät rakkauden kasveja
ruokojen vapinaa
ja ravustajat rantautuvat,
ohittavat huomaamatta, matkalla tillimaalle
ja viimeinen taivaan kekäle
lennättää punaisia lokkeja
.
.

chr

Lentoon

.
.
Latvan lävistämät käsivarret;
sormissa Vega.
Kaarnan kasvoista halkeaa parvi
laulusta lentoon
 .
.
chr.

Valkeat

.
.
Kirjoitin nämä rivit nuottipaperille;
kannatteli äänet, paperi lauloi;
säät viivoilla vaihtuivat;
puoli neljän ilmoilta häävirren leimuun.
Pianon koskettimet kiillotettiin
silkkiliinalla lennossa, valkeat;
yön pimeydessä jo muuttivat pois
.
.

chr.

Valuva ulos

.
.
Kaikki mitä on minussa,
on valuva ulos;
kun tahti hidastuu
ylläni huohottava
 - Naatitaan, naatitaan vielä -
on valuva ulos
liike loppuun;
jos saisin ilmaa, kasvoilta tyynyn,
sen höyhenistä henkäisisin pakenevan linnun
hämärän huoneen seinät
.
.

chr

Vielä

.
.
Kukat liikkuvat miten
ruoho, valtoimen tuulen sola
miten tuoksu muistuttaa mitä takertuu
kankaat, arpien ääni
mistä valuu unetonta hiekkaa
missä seisovat varpaillaan
yön sisäkkäiset tunnit missä
kulkevat rinnalla polut
olla lempeä vielä
miten olla lempeä vielä
.
.

chr.

Aallot

.
.
Myöhemmin katson valokuvaasi;
se soittaa minussa varoituslaulua,
se hehkuu;
kuulen aallot;
                               tunnustuksen merkin, huolellisen,
                               viimeisen kaaren

iskeytymisen kohinan
.
.

chr.

Pilvijono

.
.
Ei ole satanut moneen viikkoon.
Ikkunan iltavalo taipuu pöydälle,
kylältä palaa pilvijono,
vetävät toisiaan, jatkuu yhä, alas matolle
loittonee loimia, kellarin rakoon, kuivunut ruusunpuna.
.
.

chr

Koskettimet

.
.
Ilma on avoin

                           illan ikkunassa
                           neitoperhonen,

kuin rakkauden loppu.
Paina silmät kiinni

pilviin koskettimet
.
.
©chr.

Avoimina

.
.
Pihlaja makaa sängyllä
syreeni astuu ovesta.
Kuka koputtaa,
kuka kulkee kuin kotiinsa
terälehdet avoimina
riisuu kiihkein sormin hellettä
.
.

chr.