torstai 7. kesäkuuta 2018

Vielä

.
.
Kukat liikkuvat miten
ruoho, valtoimen tuulen sola
miten tuoksu muistuttaa mitä takertuu
kankaat, arpien ääni
mistä valuu unetonta hiekkaa
missä seisovat varpaillaan
yön sisäkkäiset tunnit missä
kulkevat rinnalla polut
olla lempeä vielä
miten olla lempeä vielä
.
.

chr.

2 kommenttia:

  1. Oikein hyvä tämä, niin kuin nuo edellisetkin. Kovin hedelmällisesti on avautunut sun kesäinen kirjotuskausi.
    Olisko - impressionisesti - oikea sana sille.

    VastaaPoista
  2. Kutsuva runo, imaisi sisäänsä unenomaisuuteensa.
    Avaa kysymyksiä, kysyy lue vielä?
    Niin huomaa lukevansa uudelleen.....
    sisältö pehmeän keinuva. Kiitos

    VastaaPoista