maanantai 17. elokuuta 2020

Tässä on kuva IV

 .
.
Tässä on kuva: pimeän poski painaa keittiön ikkunaan, ja taivaasta vaivoin erottuu mustana pihamänty.
Olen tuonut ikkunanlaudalle toisesta huoneesta pienen pöytälampun ja sen valokeilassa tavarat pöydällä heijastuvat lasiin, ja kymmenet hyönteiset kiipeilevät tätä kuvaa pitkin; voipakettia, juustokimpaletta, suolapurkkia ja minun kurkistavia kasvojani pitkin ne kiipeilevät.
Hän, jonka kanssa tähän tulin ei ole juuri nyt paikalla. Paperiin pöydällä on piirretty sydän.
Jääkaappi hurisee, viini vähenee lasissa.
.
.

Tässä on kuva III

 .
.
Tässä on kuva: korkea, vaalea verho liikkuu ilmavirrassa kuin laiska maininki. Ikkuna on salvattu auki kahdella lenkkihaalla. Ikkunalaudalla kuollut yöperhonen. Kuumuus helpottaa huoneessa, sänky viettänyt päivän petaamatta. Vanha puutuolin virka yöpöytänä, istuimella herätyskello. Sekunnit kuluvat.
Ikkunasta näyttäytyy tyyni järvenlahti. Veden pinnan rikkoo syvyydestä ilmestyvä kuikka; nokka pystyssä, kärjessä pisaran kimmellys, kaula suorana; puoliksi lintu, puoliksi kala, harmaa pää kiiltää kuin nahka. Ja sukeltaa uudestaan.
Vesi on hyvin kirkasta. Näen linnun ohi järven pohjaan, rantamännystä pudonneet kävyt.
.
.

Tässä on kuva II

 .
.
Tässä on kuva: elokuun ensimmäisiä hetkiä, ja suora hämäläinen tie vie kotiin. Vasemmalla vierellä katuvalon värinen kuu kahlaa metsän latvoja ja syvänsinisistä syvemmässä sinisessä planeettapareja. Notkelmien usva valuu tielle kuin ohut seinä, hajoaa, yöperhoset tuulilasiin.
.
.

Tässä on kuva I

 .
.
Tässä on kuva. Kuvassa keittiön pöydällä kanttarelleja, lampun alla, värinsä valossa. Ikkunaan ripustettu oranssiruutuiset verhot, ja ulkopuolella spelttipellon vaaleaa kultaa ympäröi tummuvan metsän siluetti. Kolme hirveä syö pellossa viljaa, emä ja kaksi vasaa. Vasojen selät kohoavat vasta vähän tähkäpäiden ylle, ja niiden yllä puolikkaansa päälle kasvanut kuu, ei aivan vielä valaise, kulkee yli, kuin kosketeltavan lähellä, kuin aavistuksen kallellaan. Pihalla koira ei ole vielä huomannut hirviä. Kanalan valo on sammutettu. Vaahtera kaartuu, ottaa taloa syliin. Metsän puut liikkumatta, kohisematta. Hirviemän pää laskeutuu syömään.
.
.