29.8.

 .

.

Oli lämmin ja oli yö ja oli seuraava päivä, ja tämä oli  hänen päivänsä seuraavan auringonkierron ajan ja hän otti päivän omakseen ja katseli ja kuunteli sitä ja hän tunsi kun päivä koki täyttymyksensä ja käänsi kasvonsa häneen ja puhui ja hän kätki päivän sydämeensä, hän kätki päivän käsiinsä ja tarkasteli sitä pimeydessä ja oli siihen tyytyväinen, oli päivästään täysi, ja hän mursi ja söi leivän, joi viinin, ja hän söi kakkusia ja vedet tyyntyivät, koska se oli hänen toiveensa, ja hän riisui vaatteensa ja ui, eivätkä aallot häntä koskettaneet, koska oli hänen päivänsä, tämä päivä, hänen omansa, ja tuuli kävi hänen ylitseen ja hän oli vahva ja hän oli.

https://youtu.be/n1tUqbGRQEo

.

.

chr.

28.8.

 .

.

Ja oli aamu ja ennen seuraavaa vielä tämä päivä, jonka jotkut ihmiset olivat julistaneet pyhäksi, ja hän istui pihallansa ja katseli taivastansa hyönteistoukkien reijittämän luumupuun lehtien läpi, ja hänen jaloissaan juoksivat siilit ja näkymättömät päästäiset ja joutsenet lensivät hänen ylitsensä ja ylösalaiset tiaiset ja hänen ylitsensä lensivät harakat, hänen ylitsensä varpuset lensivät ja hänen ylleen kokoontuivat vielä pesäänsä ampiaiset ja pysähtyneessä lennossa mesipistiäiset ja kukkakärpäset, pareittain pikkulinnut, jotka hän nimitti pajulinnuiksi tai hän nimitti ne tiltalteiksi, koska hän ei tiennyt kaikkia lintuja, ja nämä olivat ne tuntemattomat hänelle, eivätkä ne linnut nimiäinsä juuri nyt hänelle laulaneet, ja siksi ne jäivät hänelle oudoiksi, mutta toisilleen tutuiksi, ja pyhän tiivistämä kaste putosi yhtenä pisarana hänen päänsä päälle, hänen hiuksiinsa ja valui alas, ja näin alkoi päivä.

.

.

chr

5.8.22

.

.

Metsä lähestyy varovasti taloa

kunnes asettuu siihen asumaan

ensin varovasti, ehkä empien;

lentävät siemenet itävät räystäskouruun maatuneisiin lehtiin

portaalle ryömivät juurivesat 

versovat seinänvierustat

myöhemmin paksuina runkoina

kampeavat seiniä paikoiltaan

.

.

chr.

4.8.22

.

.

Pöydän yläpuolella valaisee pieni lyhty

sen ympäri yöperhosten kosiotanssi 

siniritari, tammiritari ja kirjovaski

aika leijuu tyynenä kerroksittain;

sahramirinkilät nautitaan huvimajassa

maalaan tuhkalla silmäni näkyviksi

kuljen linnun askelin

kaikki nuput, jotka vielä

tässä runsaudessa

.

.

chr.

3.8.22

.

.

Vihreä, joka taipuu oranssiin

illan kaari

Taitan kirjaan merkiksi sivun kulman.

Minkä tien olenkaan kulkenut

.

.

chr.

2.8.22

.

.

Kunnes paperilyhdyt sammuvat 

se mihin yletän on

 vuodeverhon kaareva laine tai

   yörastaan täydet säkeet,

     keijusalaman kirkas pisara ja

        hunajavarkaan taidokkaat sanat;

kaikki mitä kosken;

kunnes viivytellen sammuvat

puistossa keinuvat korut

.

.

chr.

1.8.22

.

.

Elokuun ensimmäinen päivä

Ikkunoissa yläpilvet tai

Unennäkijät kenties

Puissa omenoiden vihreät raakileet

kuljen niiden alta, kellarista ullakolle

huone täyttyy auringon viimeisestä läikästä

.

.

chr.