Aina tuulee

.
.
Nykyään aina tuulee
olemme jo tottuneet;
huolellisesti sitomaan kaiken, rintamuurit,
kulkemaan kyyryssä.
Tasamaalla aidanseipäät viheltävät, soivat
kaulan uurteet.
Linnut antautuvat, resuiset,
silitän kupuja,
maa peittyy höyhenverhoon.
.
.

Hän laulaa

.
.
Hän laulaa kuin maa on
kullanhohtava pajupensaineen
hedelmätarhan ilma.
Joki virtaa sormiensa väleistä
lähteitä valuvana
lempeämään yön,
laskemaan rajani,
lyhyt säe
.
.

Lilja

.
.
Puutarhaan kasvaa täplikäs lilja;
sen lemu kuin tomuiseen tienposkeen hylätty turbaani,
Martago, unohtunut kaupunki;
kuusi porttia ympäröivässä muurissa,
kolmannella melonikauppias,
purppurasilkkiä, lääkerohtoja.
Hiekkaan peittynyt kangastus,
kyyhkyset asuttavat saleja,
kukkien siemenet aavikkotuulessa.

Mittaukset

.
.
Mittaukset eivät tuo tulosta;
tarvitaan joukko kannettavia kelloja,
kuljetaan kronometrilta toiselle;
silmähavainto tyhjistä seuduista,
joista tähdet puuttuvat.
Aamutunteina taivas on lähempänä kuin maa
sen pinta muuttuu loputtomasti;
vyöttänyt ja riisunut vanhat valonsa,
hakaset,
kaatanut maitoa
satoja miljooneja
.
.

Suruhuone

.

.

Suruhuoneen katossa vielä häähimmeli.

Kannat harteilla muinoin kadonneita sukulaisia,

tavaroita, talojen varsia

(hengitys tihenee)

tuhatvuotisen sydänlinjan päästä päähän

nousevat lehdet puihin.

.

.

© chr

Muistiinpanot

.
.
Säätilan muistiinpanot
muistiinpanot valon määrästä
vedenpinnan korkeus
havainnot muuttolinnuista
partikkelien järjestys
ruispellon siitepölyn tiheys
lista pituus- ja leveysasteiden risteyksistä
silkkikielen ikä
maksimi kuivuus
kaiun lähtönopeus
makeuden asteikko
varjon käänne

Sadekuuron jälkeen

.
.
Sadekuuron jälkeen varovaiset astinkivet
kiiltomatojen lyhdyt.
Taivaalta, Orionin miekasta,
satoja vuosia vanha valo
ohut ja kirkas
osuu huoneen kaihtimeen
etsii rintaani
.
.

Kruunuasi

.
.
Kannat jäykästi kruunuasi
puku kahahtaa.
Välillämme voisi olla lasi;
käsinpuhallettu, kuplineen,
helmeilisit,
voisi olla kalvo,
voisi olla, voisimme olla paljaat.
Välillämme on seinä
.
.

Verho

.
.
Verho heilahtaa raskaasti puutarhan ovella
tuuli on kääntynyt,
nousen peittoon kääriytyneenä;
kankaan väri heijastuu pisaroihin lehdillä,
kuin marjat
houkuttelevat marjat
.
.

Auringonvalossa

.
.
Auringonvalossa hän näytti häviävän
lähes olemattomiin;
se alkoi silmistä;
pupillit katosivat jo harmaan iiriksen keskeltä,
sitten hiukset valkoisen kautta
väri kokonaan,
iho.
.
.

Hiukset

.
.
Saavutamme hetken, jossa puhumme totta,
yhtäkkiä, kaunistelematta, sanoja, joiden tarkoitus
on vain haavoittaa.
Pudotan huoneesi lattialle hiuksen, kirkkaan kuin Chopinin valssi,
pitkän ja harmaan,
ja vielä pari,
ne laskeutuvat kauniisti maton ruusukuviolle
huolettomaan ympyrään.
.
.
© chr

Kartan taite

.
.
Kartan taitteen yli maisemassa
asuvat violetit kukat.
Sepitämme siitä oman maamme
unen alueen.
.
.
© chr