Meri

.
.
Merellä on oma painonsa

se leijuu raskaana päällä, tonneja jokaisella huokosella.

Hukkuvat valaisevat meriä ennen vajoamistaan;

he hohtavat kuin meduusat, tähtinä matkalla pohjalle

ja nähdäkseen perillä tasangon, he poimivat helmet silmikseen

pohja on kuin kuun meri, askeltamaton ja tyyni

merikortit lipuvat merivirrassa, mantereiden ympäri, 
väylien asteet hajoavat desimaalin tarkkuudella

Linnut visersivät mastoissa kun laiva katosi reunalta;

horisontin pohjassa hukkuneiden kengistä kasvaa muuri

virrat kuljettavat vaatekappaleet rantaan,

jonka vuorovesi paljastaa; törkyä ja kaipausta, hiukan upottavan, 

liejuisen hiekan

Jäätiköiden sulavesi on kymmenien tuhansien vuosien makeuttama;

paine hellittää, maa nousee, meri laskee, maa laskee, 
meri nousee ja työntää jään taloihin, 
hylkää sen huoneisiin, suolan huulille

Kuulen yllä meren vyöryn

.
.
.
©chr

Nimiäiset -harjoitelma

.
.
Sinä uudenkuun ja maan lapsi, pidä sydämesi avoinna.

Suo askeltesi kulkea oikeaan suuntaan, kaikkiin ääriin, valon viereen.
Taivaiden kipinät tunne ilolla, iholla järvien vedet, terälehdet, kuikan höyhen.
Näe oikeat asiat. Näe kauneus. Katso silmiin, näe mitä ne viestivät, kasvot.

Kuule linnut maailman alusta, kuule ahventen itku, rakkauden sanat.
Rakkauden sanat olkoon huulillasi, olkoon kuiskaus, totuus ja nauru.
Maista suola, maista makea, lempeä malja huulillasi.

Luo käsilläsi kauneus ja rauha. Helli ja hyväile.
Anna, ota vastaan, ja ole vimmainen kuin ruusu.
voimakas kuin talviaurinko, lempein onnen aamu.

Sinä uudenkuun ja maan lapsi, pidä sydämesi avoinna.

Metsä

.

Talvihuoneessa kudotaan naavaa;

kuusikon hämärälähde on  loputon huone

ja värit maan kankaassa ovat vaatteemme,

pukeudumme, ajassa liikkuu Hiiden karjaa, 

ne katoavat korkeuksiin vaaleilta jaloiltansa;

nouseva rinne pyyhkii poskia

näen sydämenlyönnit.

Jätinpöydän yli leijuu kotka

pilvilautan siipiväli 

                  Mitä tapahtuu kun en pidättele tunnetta;

                  vyötäisille kohoaa pursumetsä

puut, latvat hipovat ja juuret myötäilevät

käärivät kilpikaarnan syliä

kaivavat rinnasta, painavat rintaan amuletin

oksien luista korppiparin

Varjojyrkänteestä ilmestyvät kasvot;

olisin halunnut seurata saniaisten virtaa,

rinnettä alas ja vetää ne peitteeksi;

paljasta vai ihoa

nojata koko ruumiilla

seinämää, sammalkasvoa.

©chr