Loitsu

.
.
Kehä kehrän kärry
havakka haukka karo teräakana
naamaa kaahe haka
kiuhtaa kimppu hatakka
kärhevä penikka
luumarja naavattava lapakko.

Koro luomi
koro luomen loitio
kallas palhe koppilo
luometon lato lapea.

Sulle punkatta huulettaa haama
suulle puuha uudella haava
haavatta hanka
ralotta ranka
kivutta kiipevä koto
nukkaniska, itukehto, nivellitukka.
Koska hengästin kallellisen
sitä silpo silmä
silmäkulma kapea
kaupo polvi palava.

Kaahe! Kierä! Käetä!
Uppoo uutuva, kutee imike
lietee tuulea tupeke
aaluva aulio
kauho koko koloa
komeron kopiota
korpin koura koppamatoa
maan maaren napalamppua!
Yynnä hymy-ydelmä!
Hyrsky hyväelmä!
.
.
.
© chr
.

Tämän maailman reunalla

.
.
Tämän maailman reunalla

palokärjen iskut vapisuttavat taloa,
olen 11-vuotias mietiskelevä lapsi
ja ajattelen kuolemaa,
äidit ja tädit kertovat toisilleen uniaan
sytyttävät tähtiä, kattavat hengille pöytää
ranskanleipää ja ruotsalaista marmeladia.
he ovat enteistä aavistuksia täys,
luonnon varoituksia.

Mahdumme taloon kaikki;

koirat haukkuvat tyhjiä askeleita

kissa tuijottaa ohittavaa kylmyyttä;

pimeässä kirjastossa henget istuvat äänekästä iltaa,

ne pudottelevat portaisiin hiusneloja huolellisista kampauksistaan.

Käsiini lasketaan onnenapilat, 
jalkoihini vihreä saari.

Vaahterat tukevat taloa

ja nurkalla persianruusu talon asukkaita,
kunnes varjot kulkevat yli;

lunta sataa ikuisuuden

kinokset ylettyvät räystäisiin,

kiurunkannusten keltaiset järvet painavat

kieleen meden mieleen, säteilevät silmämme kiinni

(se oli aikana, jolloin ilma kantoi kimalaisia)

Tämän maailman reunalla on rakkaita paikkoja
lähempänä kuvaelmaa kuin totuutta;
enkelit poistuvat talosta,
metsälinnut lopettavat vierailut.
Kaiken loppu työntyy minussa syvemmälle,
kiertyy öiseen pieneen onkaloon
värähtää

.
.
© chr
.

Ajan iiris

.
.
ajan iiris, sen mustuainen;
sinun silmissäsi kahden sekunnin ikkuna;
hetki, joka on, elämiemme pohja,
on pyyntö olla, kutsu tulla,
ja toteamus asioiden tilasta.
Se sisältää kaikki hetkemme, se on nyt,
se tietää, että kun olemme erossa, hetkemme sittenkin on,
ja on ollut yhteisten elämien alusta
.
.
.© chr

Eva Dahlgren - Ängeln i rummet