.
.
Kehä kehrän kärry
havakka haukka karo teräakana
naamaa kaahe haka
kiuhtaa kimppu hatakka
kärhevä penikka
luumarja naavattava lapakko.
Koro luomi
koro luomen loitio
kallas palhe koppilo
luometon lato lapea.
Sulle punkatta huulettaa haama
suulle puuha uudella haava
haavatta hanka
ralotta ranka
kivutta kiipevä koto
nukkaniska, itukehto, nivellitukka.
Koska hengästin kallellisen
sitä silpo silmä
silmäkulma kapea
kaupo polvi palava.
Kaahe! Kierä! Käetä!
Uppoo uutuva, kutee imike
lietee tuulea tupeke
aaluva aulio
kauho koko koloa
komeron kopiota
korpin koura koppamatoa
maan maaren napalamppua!
Yynnä hymy-ydelmä!
Hyrsky hyväelmä!
.
.
.
© chr
.
Ompa Loitsu! Perinteen henki hengittää tässä loitsussa elävästi ja tukevasti tuottoisa sananailu
VastaaPoistaei hukkaa sointiaan alusta hyväelmän jälkeiseen huutomerkiin. Loitsustasi aistiutuu VOIMA. Kiitos Chr.