Yksi

.
.
Mustarastaat ovat nukahtaneet mustikkavarvikkoon;
yksi toisensa jälkeen linnut sulkevat kultareunaiset silmänsä.
Elokuun toiseksi viimeinen, helle jatkuu.
Odotettu sade unohti maan kastelemasta,
ukkonen salamoita jakamasta, minä unohdin sinut,
ja kummastelin tyhjää paikkaa vierelläni,
kunnes muistin, sitten unohdin; suljen kultareunaiset silmät.
.
.

Kaksi

.
.
Kun olin lapsi, isäni kertoi pienten hämähäkkien lentävän Egyptistä Suomeen etelätuulen mukana, hentojen seittiensä avulla, ja siksi syksyisin, pitkän matkansa jälkeen, meillä, maat ovat verkkojen vallassa. Tämä on se kohta, kun lakkaan muistamasta, mitä sitten tapahtui; mikä on vaelluksen syy?
Kun elokuuta on kaksi päivää jäljellä metsät lähtevät liikkeelle, järven ikkuna sulkeutuu, kutsut minut sisälle; odotamme sadetta alkavaksi. Sateentäydet pilvet vetävät perheitään mukanaan, kuin öljyväriä silkille (helle-ukkosta; pelottaa ei ja kyllä). Egyptiläisiä hämähäkkejä pelottaa enemmän.
.
.

Kolme

.
.
Elokuuta jäljellä kolme päivää. 
Sää on muuttunut niin helteiseksi, että perhoset ja kärpäset, 
kimalaiset, pistiäiset, kehrääjät ja yökköset elävät pidempään, 
ja lentävät kunnes niides siivet ovat kuluneet repaleisiksi, värittömiksi.
Pihlajat vaivoin kantavat marjojen seasta nousevia uusien kukkien raskaita kruunuja. 
Muuttolinnut jäävät paikoilleen; 
yhtään friteerattua pääskysen päätä ei etelän ravintoloissa tarjoilla.
Öisin taivas säkenöi; satelliitit, 
tähtien valvovat palatsit, 
kuiskivat ääriviivat.
.
.

x päivää

.
.
Elokuuta jäljellä x päivää.
Kuu vähenee ja suikaloi aamua, 
vetää jakauksen hiuksiin ja leikkaa leivän, 
ja olen kuullut, että Sammatin kirkossa 
kuu makaa Neitsyt Marian jaloissa.
.
.

Viisi

.
.
Eksynyt pyörii ympyrää kompastellen neulasiin. Vaikeakulkuista maastoa, neliömetri maanpiiriä, lohkareiden siemeniä, uuvuttaa kenet tahansa.
-"Onko sinulla nimeä?"
Elokuuta jäljellä viisi päivää, kuin kilpien lukumäärä, ja päivät vain lämpenevät, vaellus pitenee, välähtävät peitinsiivet.
.
.

Kuusi päivää

.
.
Kun elokuun päiviä on kuusi jäljellä, puidaan notkon vilja.
Jos järvenlahdelta puhaltaisi vire,
ja jos olisi täysi hiljaisuus,
ja jos hetken  pidättäisit hengitystäsikin,
ja sydäntäsi kumisemasta, pientareen sirkkoja jalkojaan hiertämästä,
ja savikoita kellastumasta, niin kuulisit
miten sänkipillit hiljaa soisivat.
Ja jos laiduntava peura puraisisi sängestä tahdeittain paloja,
moniäänisesti se viheltäisi, kun elokuun päiviä on kuusi jäljellä.
.
.

Viimeinen viikko

.
.
Aamulla Se nousee  istumaan hartiat jäykkinä, vanhat sarvet hiukan harottaen, jää nojaamaan käsivarsien varaan, katsellen järven kajastusta. Pää tuntui painavalta ja pyrkii vielä rinnalle, mutta selässä lämmittää aurinko. Muurahaiset keräävät olkapäiltä eilisen sateen ja yön, ja kantavat ne kekoon.
Elokuun viimeinen viikko.
.
.

Suitsukkeen mitta

.
.
Suitsukkeen mitta;
kyyhkyslakka hämärässä;
tuuli tarttuu viittaan;
yhä syvemmälle välillämme

kuin putoaa silkki
värähdämme siivettömät
.
.