Puhetta

.
.
Kukaan ei kuule puhettani,
näe onko minua, hahmoa erämaassa,
vain erillaisia kaikuja
tuskin kärrytietä leveämpää.
Sanoisin ääneen nimeni
äitini, isäni nimet, kunkin vuorollaan
kellarista ullakolle
väistellen kohtilentäviä,
tunnustellen yhä alemmas
peitettynä peilejä
.
.
chr.