.
Nimettömät, toisiinsa sekoittuneet päivät,
saan ravistella itseäni muistamaan, mitä olivat arki ja juhla, muistaakseni ihmiset;
on hän, joka huolestuu matojen elämästä, niiden kärsimyksistä lapion rikkoessa maan;
ja hän, joka eristää ja sulkee perheensä huoneeseen;
yksi viimein ymmärtää menetyksensä;
toinen, joka ei myönnä mitään;
eräs ehtii ottaa opikseen;
on nainen, joka jatkaa vierailujaan;
ja toinen, joka ei saippuansa luota poistu;
lisäksi on mies, jonka elämä ei ole hiukkaakaan muuttunut.
On lämpiävä päivä, monta hetkeä valoa.
.
.
chr.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti