Matkaansa II

.
.

Vie matkaansa kuin villieläin; halu on suuri;
vasta pinosin ruusuvärisen lihasalan
lattialankuilta, portailta kadonnut vahtikoira, sen luut.

Metsän kylki huuhtoo lävitse

uudelleen                                          hivelee pimeä,

                   oi sen lauha kämmen,

oikaisen pyylehdille, uudelleen hylätynkukille;

ruodittomia hampaisia

kohenevaisia haarovia

Kalutusta maasta nousee laitumen hierakkametsä
leveytensä pituinen sudenkaarne,
pellonreunan syvä hetki, maan loppu

varteni talven kuljetettavaksi.

.

.

©chr

Tahollasi

.
.
Tahollasi jatkat,
kuten tähänkin asti,

kokettamatta huulillani

minulla ei ollut sydäntä
.
.

©chr

Heilahdus

.
.
Lauloi ilman säveltä kuin huokaus,
nälkä puhui; pedonluonto;
käännä jo kasvosi.

viuhka, paperin taitteet ilmassa, taivaan heilahdus
niin korvasi kätkö
hitaasti antautuva
.
.

©chr

Matkaansa I

.
.
Vie matkaansa kuin villieläin; halu on suuri;
vasta pinosin ruusuvärisen lihasalan
lattialankuilta, portailta kadonnut vahtikoira, sen luut.

Kalutusta maasta nousee laitumen hierakkametsä
leveytensä pituinen
pellonreunan syvä hetki, maan loppu
kolme hedelmäverhoa talven kuljetettavaksi
.
.

©chr

Olettamuksia

.
.
Pura minusta olettamukset;
kuulin lauseita, äänteistä rakensin
pysähtyneet vuodet;
tuskin kumarrun niiden alta;
leviävät vaihtamatta,
lakanat sängyssä, yhä samat.
.
.

©chr

Pisara

.
.

Kuin musiikia yön äänet.
Puutarha nousee 
lumisadetta vastaan,
taivasta pisara lattialla.

.

.

©chr

Kukkakimppu

.
.

Hän seisoi ovella;
toisella kädellä avasin, toisella työnsin ulos.

Toistaiseksi en anna hänelle nimeä.

Hän toi käsiini kukkia;
yhdellä auoin kimppua, toisella käärin kiinni,

kolmannella käänsin selkäni.

Tiskipöytä maatui,
hämärässä sohva näytti siivottomalta leiriltä,
ja loistavat terälehdet loistivat,
Päätin, etten hymyile.

Pihalla hän aukoi mykän hyvästin huuliltansa
ja pois kääntyvät valot

päätin, että                                       loistavat häpeilemättä.

.
.

©chr