.
Vaaksiaisten
haparoiva lentoonlähtö
metsän
portilta jalat levällään
lyö
vastaan ilma, koheneva runsas
tuulenkaatojen
lahoaarnio korpi,
paikalla
jolla seison lasken vuosikasvaimien aikaa
kuusikymmentäviisi,
kahdeksankymmentäseitsemän
rengas
renkaalta sitä, mikä on parhaillaan käsillä
kämmenten
päällä, harovilla sormilla putoamassa
hienonyhäisten,
tukkusuonisten ja selkävihneisten sekaan
alle
näkymättömiin, luhistuvaan itiöpohjaan,
heinäkuu
valutti maan
elo
kuivatti ja ravisti
kasvanut
hajoaa nyt kosketuksesta pölyksi
polut
vaihtavat piiloissa suuntaa
vihreä
palaa maahan
ja
pian ohi laukkaa pimeä, huohottaa alavausvassa,
jään
paikoilleni
luon
kivenjärkäleestä karhua
korkean
kannon varjokuvasta,
onnistumatta
sisääni
pääsee enää vain aurinko,
tuskin
sen säde on tunkenut tiensä
hävinnyt
kun
kylmyyttäni värisen
.
.
. © chr.