sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Se alkaa

.
.

Se alkaa;
Kierrän hiukset kiepiksi, myötäpäivään
hyvää köyttä
(eikä vastapäivään, se oisi huono enne)
manaan sinua esiin korpesi komerosta
että astut vapaana.
Kun myötäpäivään kierrän hiukset, vahvaa köyttä;
eksoottiset linnut laulavat
sinun näkymättömässä kainalossasi kokoontuvat haaveet,
kukkien miniatyyrit.
Köysi vetää seiniä matalan joen rantaan,
vuodetta köysi vetää ruokapöytää matkaan,
pimenee metsänreuna, etkä enkä osaa sanoa
kauanko vielä kestää
matka lyhenee
sokeiden hiuksien höyhenet, lenninhaivenet
kauanko jäljet pysyvät lumessa
tyhjyys oksilla kasvamassa
?
.
.
©chr.

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Viimeinen

.
.
Elokuun viimeinen istuu metsässä
(nojaa käsivarsiin, sarvet sojottavat, pää roikkuu rinnalla),
vartalossa koko maisema, vatsalehdet, tuulenkaatamat metsäkerrokset, hiirensammal.
Olkapäiltä löyhä peite valahtamaisillaan;
sen ripustaisin oksantynkään, naulakkoon, se odottaisi.
Kaipaat sinne mistä linnut lähtevät (kaipaatko?)
ja missä vesi soi (vai kaipaatko?)
Järvi on ikkuna, jonka metsä sulkee;
hitaasti, hitaasti pimeys syö ääriviivat, tämän tekstin kirjaimet häviävät,
kuin elokuu häviää, sen lämpö.
Et käännä kasvoja kohti (annoin tilaisuuden, toisenkin),
ehkä katsot vasta salaa jälkeeni, Elokuun viimeinen.
.
.

perjantai 30. elokuuta 2019

Yksi

.
.
Mustarastaat ovat nukahtaneet mustikkavarvikkoon;
yksi toisensa jälkeen linnut sulkevat kultareunaiset silmänsä.
Elokuun toiseksi viimeinen, helle jatkuu.
Odotettu sade unohti maan kastelemasta,
ukkonen salamoita jakamasta, minä unohdin sinut,
ja kummastelin tyhjää paikkaa vierelläni,
kunnes muistin, sitten unohdin; suljen kultareunaiset silmät.
.
.

Kaksi

.
.
Kun olin lapsi, isäni kertoi pienten hämähäkkien lentävän Egyptistä Suomeen etelätuulen mukana, hentojen seittiensä avulla, ja siksi syksyisin, pitkän matkansa jälkeen, meillä, maat ovat verkkojen vallassa. Tämä on se kohta, kun lakkaan muistamasta, mitä sitten tapahtui; mikä on vaelluksen syy?
Kun elokuuta on kaksi päivää jäljellä metsät lähtevät liikkeelle, järven ikkuna sulkeutuu, kutsut minut sisälle; odotamme sadetta alkavaksi. Sateentäydet pilvet vetävät perheitään mukanaan, kuin öljyväriä silkille (helle-ukkosta; pelottaa ei ja kyllä). Egyptiläisiä hämähäkkejä pelottaa enemmän.
.
.

keskiviikko 28. elokuuta 2019

Kolme

.
.
Elokuuta jäljellä kolme päivää. 
Sää on muuttunut niin helteiseksi, että perhoset ja kärpäset, 
kimalaiset, pistiäiset, kehrääjät ja yökköset elävät pidempään, 
ja lentävät kunnes niides siivet ovat kuluneet repaleisiksi, värittömiksi.
Pihlajat vaivoin kantavat marjojen seasta nousevia uusien kukkien raskaita kruunuja. 

Muuttolinnut jäävät paikoilleen; 
yhtään friteerattua pääskysen päätä ei etelän ravintoloissa tarjoilla.
Öisin taivas säkenöi; satelliitit, 

tähtien valvovat palatsit, 
kuiskivat ääriviivat.
.
.

x päivää

.
.
Elokuuta jäljellä x päivää.
Kuu vähenee ja suikaloi aamua, 
vetää jakauksen hiuksiin ja leikkaa leivän, 
ja olen kuullut, että Sammatin kirkossa 
kuu makaa Neitsyt Marian jaloissa.
.
.

maanantai 26. elokuuta 2019

Viisi

.
.
Eksynyt pyörii ympyrää kompastellen neulasiin. Vaikeakulkuista maastoa, neliömetri maanpiiriä, lohkareiden siemeniä, uuvuttaa kenet tahansa.
-"Onko sinulla nimeä?"
Elokuuta jäljellä viisi päivää, kuin kilpien lukumäärä, ja päivät vain lämpenevät, vaellus pitenee, välähtävät peitinsiivet.
.
.

Kuusi päivää

.
.
Kun elokuun päiviä on kuusi jäljellä, puidaan notkon vilja.
Jos järvenlahdelta puhaltaisi vire,
ja jos olisi täysi hiljaisuus,
ja jos hetken  pidättäisit hengitystäsikin,
ja sydäntäsi kumisemasta, pientareen sirkkoja jalkojaan hiertämästä,
ja savikoita kellastumasta, niin kuulisit
miten sänkipillit hiljaa soisivat.
Ja jos laiduntava peura puraisisi sängestä tahdeittain paloja,
moniäänisesti se viheltäisi, kun elokuun päiviä on kuusi jäljellä.
.
.

Viimeinen viikko

.
.
Aamulla Se nousee  istumaan hartiat jäykkinä, vanhat sarvet hiukan harottaen, jää nojaamaan käsivarsien varaan, katsellen järven kajastusta. Pää tuntui painavalta ja pyrkii vielä rinnalle, mutta selässä lämmittää aurinko. Muurahaiset keräävät olkapäiltä eilisen sateen ja yön, ja kantavat ne kekoon.
Elokuun viimeinen viikko.
.
.

lauantai 17. elokuuta 2019

Suitsukkeen mitta

.
.
Suitsukkeen mitta;
kyyhkyslakka hämärässä;
tuuli tarttuu viittaan;
yhä syvemmälle välillämme

kuin putoaa silkki
värähdämme siivettömät
.
.

torstai 25. heinäkuuta 2019

Matka

.
.
"Hei hei, taas mennään,
en tiedä mihin, mutta mä meen."

Rautkymin ylitin,
sivuitse Jumaltenniemen
ja ohitin jo Siriuksenkin.
Onnistuu, vaikka kovin hidasta
näin alkeellisella siirtymävälineellä
kuin auto!
.
.
Palaan pian...

keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Unohdan

.
.
Unohdan, lopetan muistamisen
valokuvat ovat hävinneet

astun ulos huoneista
kävelen kohti
.
.

tiistai 23. heinäkuuta 2019

Luumupuu

.
.
Luumupuu sateessa, suuret pisarat
sen siniset, vihreät, pysähtymättä;

vaan lumisade joskus jää ilmaan,
lumottuna hetkenä muodostaa seinän
kun vauhti loppuu, kun seisoo hiutaleinen ilma
kosketeltavaksi;

olemme ja emme ole samoja ihmisiä kuin silloin;
vuodet, joita ei kuin ole
joita kuin ei ole;

avautuu kukka
.
.
© chr


maanantai 22. heinäkuuta 2019

Minne lähdet nukahtaessa?

.
.
Minne lähdet nukahtaessa?
Puhumaton, sanaton uni
äänteen mykkä kuva
kun kuun ripset harjaavat maata
kuuttaren hiukset vuodevaatteina, kesyt.
Sellaisena yönä yövalon huoneessa kukat aukeavat
tuulen alapuolella kulkevat
seitsemän ruohon varsilla vuodenajan läpi
maisemaan
paperilyhdyn sisällä
.
.
© chr

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Äkkiä

.
.
Äkkiä maailmaa repii hiljaisuus;

pieni tyttöni, hänen otteensa irtoaa
kevyeen lapsen juoksuun
ja katoaa
 -
Ja äkkiä maailmaa repii,  sinä
olet hiljaisuus
.
.
Hanna k. 21.7.1987