sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Vaikka lupaus

.
.
.
.
Sekoitan toisiinsa värit
tilhien tui´ut marjapuun latvassa
ne eivät pelästy lentoon;
olen sinulle valo, joka kohoaa yhtä paljon kullasta taivaalle
kuin poimuttuu alas, 
olen suo, kätesi painuu läpi, katsot ylös marjoihin
ja näen sydämesi kamariin,
karkaa huuliltasi, ettet nyt minuun alkaisi, 
                                                                               pursujen huumaava metsä, 
ehdi, ja heti avaat maani 
vahvan tuoksun laulaa;
silloin polulta nousevat lehdet puihin,
vihreys kutistuu silmuiksi;

keljan hämärässä karkaa huokaus
korvalle, solisluulle;
sinuun täällä, en voi,
ja nostaa vaatteeni  syrjään
                                                       vaikka lupaus
kuin kuiskaus; ,
katselee yksinkertaisen huoneen ikoni
silmuista jumalasi silmät
kunnes vuodetta huuhtovat vigilian kellot

makaamme vielä valveilla
seuraavat kukinnot, seuraavat silmut, tiu´ut
.
.
© chr.

maanantai 8. lokakuuta 2018

Halla

.
.


Valkea kuulas;
hallan vaalea hansikas taivuttaa pitkää heinää
nojaa seinään, katsoo huoneeseen;
lasiheijastuksessa lokakuu paisuu haavikon läpi,
haapojen rungot, lehdet rakastaa, ei rakasta, rakastaa;
kultainen sade jatkuu.
Hallan sydän on korkean taivaan värinen, kehrää
jäätää lahdenpohjaa, kahlaa, laulaa
meloo joutsen, auki tyyntä ja vettään,
vettä, jonka pohjassa pääskyt viettävät talvensa.
.
.
© chr.


perjantai 7. syyskuuta 2018

Muistikuva

.
.
muistikuva
kymmenen päivää uimme ilman alla

syksyllä olet paperista taiteltu siluetti

kosketin
.
.
chr

Hiuksen

.
.
Seisomme vierekkäin
hanhet muuttavat ylitsemme etelään,
jokaisesta putoavasta sulasta tarjoan hiuksen,
maan hyvyys.
Puolenneljättä tunnissa kaikki on ohi,
öisten kukkien kasvot
.
.

©chr

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Lauluja

.
.

Kannan satakieltä taskussa
timanttiterillä ja helmiäiskielillä sovitettuja lauluja
ja kuikka huutaa vuoteellani yön veden läpi;
linnut puhuvat aina totta,
pitkän yön muinaiset laulut.

Ja koska kauneus on tuska, vältämme sitä,
mutta kädet susina soilla juoksevat,
kuin sokea huimaus, joka tunkeutuu huoneeseen
ja pudottaa ilmansuunnat toistemme sisään,
    (varkaan kieltä)

Kadotin kokonaisia kaupunkeja,
koska halusin olla matkalla ja ajelehtia rantaan,
lennättää suostuvia sormia,
mutta ihokuvat, vaahtomeri ja kaunoinen,
päiväverhon nimeämättömät piirtoheinät,
talvehtivat naamioituneina.

Taivaan paino on lila ja musta
.
.
chr

torstai 26. heinäkuuta 2018

Drogheda II

.
.
Hänen unensa hengitys täyttää huoneen korkeuden
tasaisesti
pihapuiden kyyhkyt,
ja talon viereltä johdattaa kapea polku ylös
rinteen hämärä
vierellä outo kukka, siltakaari
.
.
chr

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Drogheda

.
.
Olemme nähneet irtihakatun pään,
hylätyllä hautausmaalla markkinahyrrän
ja kaupungin peittävät sulat,
huoneemme oven peittävät siivet.
Riisutaan kengät .
Astutaan sisään
.
.
chr

lauantai 21. heinäkuuta 2018

(Pehmein jaloin) Arvo Pärt Fur Alina 1976


.
.
Pehmein jaloin hyppelet edellä
sateen taittamaa polkua,
aikainen kuu kuhertelee ruislinnulle.
Päästän vuodet vierimään veteen,
sateen, polun taitteen,
hyppelet pehmein jaloin
aikainen kuu.
                                      Laula lasta ruislintu
                                      laula unikukka, sudensammal
                                      nuku koiranhäntä, kissankaisla
                                      nuku pääskynhattu, piimäheinä

synnytä suljetut silmät
.
.
Hanna, k.21.7.1987
© chr.

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Odotus

.
.
Aamun ateria on ohi,
astiat välillämme käyneet hylätyiksi,
yövaatteet ovat luovuttaneet ja alkaneet varkain luikua yltämme,
kuin kehottaen etenemään päivän askareisiin.

Latvatuuli suhisee jo hitaasti,
ja me odotamme alkavaksi sadetta,
ensimmäisten pisaroiden jälkiä puutarhan kiville,
ensimmäistä pisaraa
helman kätköstä paljastuneelle nilkalle
.
.
chr.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Alessandron poika

.
.
Jo varsin nuorella iällä venetsialainen orpokodin opettaja
 kiristää suolikielet vaahterakoppaan,
valisee jouhet, ja alkaa soittaa. Andante.
Extravagantti tämä Alessandron poika,
nai portugalilaisia prinsessoja,
kylpee largossa ja terveyssyistä lopettaa käymästä messussa
(messiaan kasvot pimenevät).
Soittimessa laukkaavat vuodenajat
 ja illan varjo liikkuu kiviseinää, nopeat nuotit.

Viimeisellä vedolla kampauksensa hajoaa,
kesken sonaatin,
kolmesataa vuotias peruukki kelluu
Ohi kävelee sellisti, vaatteineen järveen.
Cembalo ui jo kaukana.


Borocco Ducalen konsertti Onnea sankarit. 
Vivaldi, Händel, Bach ja Scarlatti.
Karjalohjan kivikirkossa.
.
.
chr.

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Järven

Järven

.
.
Järven neljästä auringosta katosi yksi,
soutava lintu syttyi tuleen, häviää
kartan taitteet
 peilisaaria reunojen yli
.
.
chr

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Rikkaruohoja livenä

.
.
17.7.2018 klo 19 Karjalohjalla
Villa Vanha Passi-tilalla runojooga;
joogaopettaja Katja Tanner opastaa liikkeisiin,
Lempeät soinnut- Kaija Luukkonen soittaa maljoja,
Chr lukee runojaan, joita voi myös lunastaa itselleen.
Osallistumismaksu lyhentämättömänä Intian Dumkaan,
orpokodin ja koulun ylläpitoon.

https://www.facebook.com/events/272177796691339/?ti=cl
.
.

torstai 12. heinäkuuta 2018

Joogan jälkeinen selkeys

.
.

Joogan jälkeinen selkeys
ja irtoavat putoavat hartiat, kylkiluiden kiitävät veneet
lantion puoliskot vajoavat,
hautavajoamat, polvien saaret.
Suolavesi, jonka luon, luo meritähdet, rankasakarat.
Loppuni rajan, reunan, jota maa kannattelee.

Hengitys lähtee navasta
kämmenet, kyynerpäät ja olkapäät päällekkäin,
solisluut hymyilevät.

Piirrä kahdeksikkoa, suorilta käsiltä ääretöntä
poutapilvet ovista, ikkunoista taiteltua iltataivasta.
Ojenna seuraavalle laulu, seuraava hengitys;
yltyleinen jumalala, virrattaa kylkikaari, uuttaa lumi,
ummistaa kalvo,malja, henki, saavuttaa itiö, imeä juuri.
Vapauttaa otsan ja päälaen, kruunun, joka paikalleen kasvaa,
juurtuu maan sydämeen.

Terve te kuut, terve te meritähdet,
terve pyramidit, terve pienet aallot
terve sinä, joka kellut tyyntä.
Terve sinä, joka tyyni, kellut.
.
.
© chr.

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Ei, ei

.
.
Uin Yöveden poikki
kuin pääskysen huuto,
maariantakiainen
                                       tarraa
                                       kaunis silmä
ei, ei irrota,
pääse helman ommel
Karhumännyn mesiketo
.
.