sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Talo

.
.

Talo lehtikuusten alla.
Niiden syysväri on yhtä räikeä kuin ympärillä villiintyneiden liljojen halu
Mutta kun neulaset vain hiukan haalistuneina varisevat, ullakolta yläkertaan, portaikkoa alas, alakerran ympäri ja eteisestä ulos, siunaa latvojen paljas pyöreys talon talven, jota liljat siemenkotina piirittävät.
Pihalla suuret saippuamarjapuut ja tulppaanipuu, ja kiipeäminen maahan ulottuvilta oksilta, hemlokkien pitkillä, vahvoilla käsivarsilla, emipohjuksiin tuulensuojaan, turvaan
Puut ovat täynnä kasvoja, kuten huoneet sairastuneita peilejä, vitriinit himmeitä, ohuita, esineitä, yksinäisiä muotokuvia, väisteleviä huonekaluja. Silkkeihin kirjottu humalluttava runsaus syö itseään, ja sade ajaa hiekkaa ovista sisään, köynnökset, tuolit väistelevät, kaapit nojaavat puristautuneina kiinni, ja virattomien avainten vääntyneet hampaat, kirjaston nahkaselät luutuvat

En ole käynyt kotona yhdeksääntoista vuoteen.
sain siitä korvauksen sen ajan uusina rahoina,
joiden arvo on vieläkin minulle epäselvä.
Olen siitäpitäen nukkunut oksien alla, salin sohvalla,
siis jo jonkun aikaa, siellä, koska makuukamarissa patja painui yksinäisyydestä kipeälle mutkalle, ja rankani sekoittuu kimpoileviin jousiin, kylmä ja pöly laskeutuivat ja ne tekevät paluun mahdottomaksi; kahlata polvia myöten, etsiä sijaa

Tänään varpuset laskeutuvat pihalle, talitintit, joiden valkoiset posket kuin suuret sokeat silmät, etsivät syötävää,
mutta puutarhaan unohtuneella pöydällä on kupariastiassa vain sadeveden kelluttama rautasydän.
Linnut lentävät sohvani alle, peiton taitteisiin
ja tornikello soi kunnes luukut painuvat kiinni, ja toivon, että viimeinen kumahdus pääsee ovista vapauteen ja pihalla kipsinen tyttö painaa päänsä, monet talvet ovat iskeneet sitä niskaan, keväät vihertyneet olkapäillä

Mitä nopeammin vedän verhot kiinni, sen nopeammin lehdet putoavat, mitä hitaammin suljen silmät, sen hitaammin,
suljen silmät

Rakkaus asuu puissa, ne tulevat luo,
kuten pikkulinnut parvina
kuten putoavat lehdet parvina
kuten sade alkaa; sen seinä saavuttaa kohdan lasiovien takana 
sulkeutuvan luumumetsän.
.
.
©chr.