torstai 19. joulukuuta 2013

Saako tulla laulamaan?

.
.
Kaurapellon sänkipillit viheltävät, säestävät tuulta
se ajaa metsäsaarekkeen pellon laitaan,
valtaojaan kumolleen, tien risteykseen.

Tiellä pimeässä kulkee Mäyrä, kultainen kruunu
laulunsanat kainalossa, tiellä kulkee viitan sihinä,
aurausmerkit.
Jupiteria näytetään pilven raosta.

Myös Musta Rinssi, Felis Ernesti, kaikilta tunnettu,
on läpikulkumatkalla Beehelmin kadulle,
hopeinen kruunu, kynnet kuin miekat.

Mäyrän urhoollinen sotilas, Lukki, etenee taholtaan määrätietoisesti
kypärä, olkain, ohuet raajat.
Sen silmät aistivat valon, varjon vaihtelun ja

Kuu, joka heidän ylitsensä käy, kulkeepi latvustossa,
kynttilävyötetty, se maailmaa valaisevi.

Nämä neljä kohtaavat, maan päällä, metelin alla
eläin eläintä lähellä
siinä karva, siinä turpa, siinä kirkas silmä, pihkahengitys
ja metsänpohjan tieto, seisovat rivissä.

Kaikki:
Hyvää iltaa,
Saako tulla laulamaan jokaiselle
metsäsaarekkeen säädylle,
joka huuhkajatenorille, unisieppareiden lapsille
sekä Fagerströmin viekkaalle ketulle,
koko väelle, kuin paikalla on?

Saatuaan luvan alkavat laulaa:
(sänkipillit soivat vireessä, puhaltavat alkavaa pyryä)

Kun maa ja vedet on sidottu jäähän,
kun päivä istuu pesässä ja
aurinko, armollinen majesteetti, lepää vuoren onkalossa,
alkaa kaikua uuden vuoden onni,
särkyy synti, vääryys.
Kun maan rauha on kaikil´ tunnettu
aitan alle, saunan vintil´
kivimankelin kaukaisel´ maalle,
silloin joutuu jouluaamu, ompi saatu ilo, rakkaus.

Metsän tuulikaapissa soittelevat puut
kuu, se kulkeepi, kuu se pyörii,
laulaa samalla sävelmällä.

Kaikki kumartavat ja lähtevät pois. 
.
© chr.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Jää

.
.
Kuu vetää järveä
kääntää jäätä
alta ulvoo talven koira

                                       reuna ui
                                       sahaa kaulaa
.
.
. © chr. 
.
.