Puhtaat tähdet

.
.
Palaamatta lentävät puhtaat tähdet
pimeys on rakeinen.

Älä herätä minua
vielä

tumma laahus
.
.

©chr

Joulu

.

.

Vaaleaksi kohmettunut rasva muodostaa paikoilleen jämettyneen putouksen alas pöydältä,

kuluneella puulattialla meren, oksakohdat kohoavat saarina;

porstuan pöydällä, uunipellillä, aukirevennyt ruiskuori,

kuin kinkku olisi räjähtänyt ulos kypsyydestään;

parvi tiaisia, keltasirkkujen rinnat suojaisen tarjoomuksen selässä juhla;

koirien kielet seuraavat lihaa jo kuorrutetaan hiellä ja mielialalääkkeillä;

eineslaatikoiden uunista tulvii uupumus, äidin ikävä jonnekkin aikaan jota ei enään ole;

hän ei halua lähteä haudoilta kotiin, painaa päänsä jo kauan sitten ruohottuneeseen maahan.

Sormus kimmeltää, kokeneet sormet liikkuvat flyygelin koskettimilla, Isoäidin haamu,

Stille Nacht, heilige Nacht, hän laulaa muistissani Maria Callaksen äänellä,

lämmin ylväys ja joulun taika sataa päällemme, leviää

punaviinitahra, kuuma luumuhillo, steariini pesulapuhtaalle pöytäliinalle;

leijonatassujen ääreen tarjoillaan koirille vermuttia;

graavilohta on vain aikuisille;

kuusipuu on ihmeellinen tuntikausia paketteja sukelletaan sen kätköistä;

neulaset viihtyvät sukissamme kunnes porstuan pöytä alkaa jälleen vihreänä orastaa;

uusi sato kypsyy.

.

.

©chr

Saako tulla laulamaan

Jo ehkä perinteeksi muodostunut esitys luvassa kyläyhdistyksen pikkujoulussa perjantaina 7.12.18 metsästäjien kodalla, nuotion äärellä:
.
.

Saako tulla laulamaan

Kaurapellon sänkipillit viheltävät, soivat, säestävät tuulta

viima ajaa metsäsaarekkeen pellon laitaan,

ryskyen valtaojaan kumolleen, tien risteykseen.

Talventörröttäjät, piikkiset siemenkodat,

tähtitaivas aukeaa kuin paperikotelo.

Kylä pysähtyy, tuuli painaa posken koivuun,

pysähtyy valtaojan leppien marssi,

hirvien makuu nousee katsomaan,

Tuhkasillan vesirotta kuulemaan.

Tiellä pimeässä kulkee kuin kuningas, Mäyrä,

kultainen kruunu, laulunsanat kainalossa,

tiellä kulkee viitan sihinä,

kulkevat aurausmerkit.

Loistavaa Jupiteria näytetään pilven raosta.

Mäyrän urhoollinen sotilas, Lukki, etenee taholtaan määrätietoisesti,

kypärä, olkain, ohuet saapasraajat.

Myös Musta Rinssi, kissa Felis Ernesti, kaikilta tunnettu,

on läpikulkumatkalla Suomusjärven tiellä, lähestyy,

hopeinen kruunu, kymmenet miekkakynnet,

häntä kohti horisonttia.

Ja Kuu, joka heidän ylitsensä käy, kulkeepi latvustossa,

kynttilävyötetty, se maailmaa vaalaaiseevi (laulaen).

Nämä neljä kohtaavat, maan päällä, metelin alla

eläin eläintä lähellä

siinä karva, siinä turpa, siinä kirkas silmä, pihkahengitys

ja metsäpohjan tieto, seisovat rivissä,

helähtävät, ja kumartavat:

”Hyvää iltaa,

saako tulla laulamaan jokaiselle

metsäsaarekkeen säädylle,

joka huuhkajatenorille, unisieppareiden lapsille,

sekä Fagerströmin viekkaalle ketulle,

koko väelle, kuin paikalla on?”

Saatuaan luvan alkavat laulaa:

(sänkipillit soivat vireessä, puhaltavat alkavaa pyryä)

”Näinä päivinä kun maa ja vedet on sidottu jäähän,

kun päivä istuu pesässään

ja aurinko, armollinen mejesteetti,

lepää vuoren onkalossa,

kutsutaan hetimiten ylitse Yksi Yleinen Joulurauha.

Rauha tehdään paikastlävitse kaikille tunnetuksi

joka elukalle, nisäimeväisille

aitan alle, saunan vintille,

kivimankelin kaukaiselle maalle,

silloin kaikuu uuden ajan onni,

särkyy vääryys,

ja joutuu jouluaamu, ompi saatu ilo, rakkaus.

Lopultas me toivotam

ja me toivotam asukkaille, pellon reunoille,

savisaappaille, poikkikulkijoille,

pakkasveden melojille ja päällekutsutuille

Korkeatäyttä Juhlapyhää!”

Metsän tuulikaapissa soittelevat puut;

Kuu se kulkeepi, Kuu se pyörii,

laulaa männikössä valolaukkaa.

Mäyrä, kultainen kruunu,

Musta Rinssi

ja urhoollinen Lukki,

kaikki kumartavat ja lähtevät

tuosta ulos, siitä munkin matkani pitää.

.

.

chr.

Kipeä muste

.
.

kipeä muste

puheet, ruoste

saniaisten sulkakynät

miten kehtaavat maleksia näin tavut

runot juurtumatta

päivänvalolauseesta kirjanpainajien toukat

(nuo kastittomat kuninkaat)

luovat äänettömät sanat

tavuja pidemmät, jotka eivät yletä vielä sanoiksi

sanojen rivit, jotka eivät kasvaneet lauseiksi

ja lyhyen säkeen viserrykset

leikatut sanat

varkaan kieliset sanat, jotka pakenevat

paperin säikeet, suikaleet

äänettömän äänet.

Lue laulutervehdys puilta, ne ovat runoja

äänipuilta kaikupohjilta

sananjalkojen alta salatut sanat
kuiskaavat tavujen siemenet
hennot juurihunnut

.

.

©chr

Jonain tällaisena

.
.

Jonain tällaisena yönä

olen hyvin pieni

hevosen kuvetta vasten.

Se korskuu hyttysille

aavistaa lähdön

ja lannan haju on turvallinen

Lähestyvä lumi tuoksuu jo

ilman tumma reuna.

Yön rinta on syvään maatunut kavioihin,

ja yllä kohoaa hevonen kuin vuori

Tällaisena yönä

pysähtyy laukasta

syksyn ensimmäinen mustuainen

kyljet vaahdossa,

tarjoaa käden

pimeän käden

.

.

©chr

Pienet ahvenet

.
.

sylintäyden järvi

uitan vatsaa

ajelehtii pohje

uiskelee varpaat,

kalat odottavat silmien sulkeutuvan

ripsien piilopaikkaruo´ot

pienet ahvenet näykkivät nahkaa

ahvenet syövät, mitä jää   ,    jää

sen vesikirput syövät

pohjamudan kehitysvaiheet

sudenkorennot suursyömärit syövät

täyden sylin, järven,

levitän hämärän, ilmeitä täynnä

levitän rannoille

.

.

©chr

Sisältäni

.
.

Tähdet kasvavat silmistä

revontulien siipisulat

jouto, rikka, mikäkukka

kasvin salainen voima

siemenkota, juurtumaton latvatuuli

kerrossammalkerros

ja haapa, joka kulkee hitaasti, mutta

ei päästä sisään, tai päästä vähällä,

Metsä sisältäni kävelee polkua

oksakohdan ihoa

riippuvaa, pystyä

.

.

©chr

Kuunpimennyksen aikana

.
.

Kuunpimennyksen aikana meri nousee taivaalle
rapujen askeleet, pohjan ruohot taipuvat

läheinen joensuu kertoo virtauksen
kuviteltu valas huokaa

Peilimaan selän alla aukeaa

molempien totuuksien sali

loputon hengityksenpidätys

lipuu sukellusveneen haamu

Täällä sydämet punnitaan

vedetään laaksoihin, toiset valuvat syvänteisiin

kajastaa yön tapetti,

takana täydellisen ympyrän varjo

Kerro kuu, kun kukaan ei nuku (nessun dorma)

miten pysähtyvät valkoiset tähdet

yhtyvät linnunradan päät
syksyn myöhäinen loppu

.
.

©chr

Piirroksien

.
.

Piirroksien taipeisiin, iholla,

joihin ei yletä kirjoittaa,

jatkaa jälkeä korkea sävel

kahlaa, kukkii, soittaa huilupilliä

kutoo huoneen, solmii heinää,

vuoteen todellisen kangastuksen

ja maa on pehmeä ja lähteiden vesi

ja nahka, joka toisen päältä on otettu,

toisaalle annettu,

ja vuoteet, joissa lepäsit

jotka vuodet

ripset, silmien räpäytys

kukoistus

ja ruusut

ja ruusut

ja ruusut

©chr

Luurangassa

.
.

Luurangassa heijaa korkein puu

juuret syvään maanvahaan,

irtoaa keuhkoista mitattu huone

onttojen pesäkolojen vihellys

käsivarsilta vapaus uunilinnuille

kierivät helmalta hedelmykset

ilman malto valuu mahlana

peltoaukean vapaus

vapaus sukeltaa metsäpohjan

ylösalaiset ovet

puu puulta kumartuvat puoleen koivujen reidet;

hengitä vain kevyesti, pitele,

hauras sydänveistos

©chr

Vie matkaansa

.
.

Vie matkaansa kuin villieläin; halu on suuri;

vasta pinosin ruusuvärisen lihasalan

lattialankuilta, portailta kadonnut vahtikoira, sen luut.

Metsän kylki huuhtoo lävitse

uudelleen hivelee pimeä,

oi sen lauha kämmen,

oikaisen pyylehdille, uudelleen hylätynkukille;

ruodittomia hampaisia

kohenevaisia haarovia

Kalutusta maasta nousee laitumen hierakkametsä

leveytensä pituinen sudenkaarne,

pellonreunan syvä hetki, maan loppu

varteni talven kuljetettavaksi.

©chr

In English part II

A friend wrote to me it´s a pity one cannot understand my Finnish poems.
So I tranlated a couple in English.
It was difficult because I create words of my own,
such as "helmiäiskieli", "ihokuva", "vaahtomeri" 
(pearly strings, pictures of skin, the foamy sea)
words that you don´t find in a dictionary. And also difficult
because the lack of practise.
How did I do? What do you think?
.
.
Hämärät laitumet

päivänverhosta kannettu

hämärän laitumet

sanojen tieltä hyönteiset.

Liekki väsyy

saaret irtoavat vedestä

saarekkeet pellosta

rungot maasta, latvat juurista

pimeys erottaa laulut linnuista

tämä kuva näistä käsistä

katseen kuvasta, silmäsi;

sinut minusta;

viidakon kaihoisin laulaja

havumetsän hartia

hyväily sylissäni,

yhä syvemmät

sadeveden jäljet

Dusky pastures have been carried

out of the daylight´s curtain

insects give way to words.

The flame gets tired

islands set off from the water

woods set off from the field

trunks off the earth, tree tops off the roots

darkness separates songs from the birds

this picture from these hands

the look sets off from the picture, your eyes

you from me;

the most longing singer of the jungle

pine forest´s shoulder

the caress in my arms,

deeper and deeper

the marks of rain

.

.

.

In English

A friend wrote to me it´s a pity one cannot understand my Finnish poems.
So I tranlated a couple in English.
It was difficult because I create words of my own,
such as "helmiäiskieli", "ihokuva", "vaahtomeri" 
(pearly strings, pictures of skin, the foamy sea)
words that you don´t find in a dictionary. And also difficult
because the lack of practise.
How did I do?
.
.

Kun syys

Kun tuuli lopettaa tuulemisen

laskeutuvat pilvet

kylmästä säkenöivät jalkapohjat

valo muratin lehdelle,

kukat ymmärtävät syksyn

uudenkuun juuret

rukousnauhat sidotaan

vastasyntyneeseen varsaan

pyrähtää unohtunut lintu

hetken keinuva oksa,

taakka lasketaan maahan

maa ottaa vastaan

kun havuoksa, kun lehti, kun täyteys

pysähtynyt askel

haistaa maatumisen, makeuden,

hetken, hetken

kahisee joenmutkan ruovikko,

lampun liekki palaa tasaisesti

juomavesi loppuu maljasta

ikkunan kosteus pyyhitään hihaan

suu suulta pyyhitään suudelma

kuivan tasangon horisonttiin

When autum

When the wind stops blowing

from tree to tree is the fatique brushed

clouds descend

soles spark with coldness

light falls on ivy leaves,

flowers understand about autum

roots of the new moon

rosary is tied a

newborn foal

flutters a forgotten bird

a branch swings for a while,

a burden is laid on the ground

and the ground accepts

gradually disappers warmth

when a spruce twig, when a leaf, when fulfillment

a step comes to a stop

smells decomposition, sweetness,

for a moment, a moment

riverside reeds sighing,

the lamp flame burns steady

drinking water runs out of the bowl

the moisture of the window is swiped into the sleeve

from mouth and mouth is a kiss wiped

to the dry plain´s horizon

.

.

.

.

Halla

Valkea kuulas;

hallan vaalea hansikas taivuttaa pitkää heinää

nojaa seinään, katsoo huoneeseen;

lasiheijastuksessa lokakuu paisuu haavikon läpi,

haapojen rungot, lehdet rakastaa, ei rakasta, rakastaa;

kultainen sade jatkuu.

Hallan sydän on korkean taivaan värinen, kehrää

jäätää lahdenpohjaa, kahlaa, laulaa

meloo joutsen, auki tyyntä ja vettään,

vettä, jonka pohjassa pääskyt viettävät talvensa.

The Frost

Pale white shimmer

the white glove of frost is bending long grass;

leaning against the wall, looking into the room;

in the reflection of the window glass october is swelling through aspen wood,aspen trunks,

the golden rain of leaves continues

loves you, loves you not, loves you;

The frost´s heart is the colour of the sky, it is spindling

freezing at the head of the bay, wading, singing

a swan paddling, opening it´s calm and water,

this water, at the bottom of it, swallows are spending their winter.

.

.

Lauluja

Kannan satakieltä taskussa

timanttiterillä ja helmiäiskielillä sovitettuja lauluja

ja kuikka huutaa vuoteellani yön veden läpi;

linnut puhuvat aina totta,

pitkän yön muinaiset laulut.

Ja koska kauneus on tuska, vältämme sitä,

mutta kädet susina soilla juoksevat,

kuin sokea huimaus, joka tunkeutuu huoneeseen

ja pudottaa ilmansuunnat toistemme sisään,

    (varkaan kieltä)

Kadotin kokonaisia kaupunkeja,

koska halusin olla matkalla ja ajelehtia rantaan,

lennättää suostuvia sormia,

mutta ihokuvat, vaahtomeri ja kaunoinen,

päiväverhon nimeämättömät piirtoheinät,

talvehtivat naamioituneina.

Taivaan paino on lila ja musta

Songs

I carry a nightingale in my pocket

songs arranged for diamond blades and pearly strings

and on my bed the diver bird cries out throuht the waters of the night;

the birds are allways speaking the truth,

the ancient songs of the night.

And because beauty is pain, we avoid it

but hands are like wolves running across mosses

like a blind dizziness breaking into the room

and falling the points of compass within each other

(language of the thieves)

I have lost entire towns,

because I wanted to be on a journey and drift to the shore,

fly agreeing fingers,

but pictures of skin, the foamy sea and a beauty one,

nameless drawing grasses of the day curtain,

they winter in disguise.

The weight of the sky is lilac and black.

.
.
.

Valeaurinkoja

Ennen kuin alkoi sataa nostin pääni;

kuvio seinäpaperissa valuu pisaroita

kultaisia valeaurinkoja

henkeä tapaillen aamuisin uponneita.

Vihreä muuttui mustaksi

ja lampaat laskeutuivat yöksi laitumelle

ja minä pitelin häntä sydäntäni vasten,

vieläkin hetkellä

kun ikkunaan kannettiin paikka josta katsoa

pihan autiutta ja mitä heinät ajattelevat

False suns

Before it started to rain I raised my head;

the pattern of the wall paper flowed drops

false golden suns

in the morning groping for breath, sinking.

Green turned into black

and the sheep went down to the pasture for the night

and I held him against my heart,

even at the moment

when the place to look was carried to the window

see the deserted yard and what the grass is thinking

.
.
.

Olet tässä

.
.

Kirjoita siitä miten;

luumupuiden alla maa on ohut kangas

miten talossa on 29 ovea ja yksi sulkeutuu kun isoäiti muuttuu kultaiseksi valoksi   miten opetella itse sitomaan kengät    miten kantaa hartioilla kadonneita sukulaisia   riikintaalereitta katoava talo

Kirjoita milloin luulit rakkauden milloin antauduit tunteeseen

ruttojuurten alainen metsä yön varjolla jalavat

Syntyy tyttö syntyy tyttö kuolee tyttö syntyy poika syntyy poika

syntyy arki syntyy hampaita syntyy tarpeita syntyy avioliiton valta ja raakuus syntyy se mikä pyyhkii sinut näkymättömiin

Kerro miten ikkunaluukkuihin kaiverrettu puolikuu viipaloi iltapäivän lämmön; olet tässä. Sinä olet nyt

Kerro missä olit huomatessasi kasvaimen miten leikkauksia    kuvaile sädetystä lääkkeitä kerro kuinka väsymys   kuinka hiussänki uudelleen kasvaa

Kirjoita: kielletty rakkaus opettaa mesisienten meden   linnut   muurahaisillekin kuka on kenen   vieraan aviovuoteen lakanat.

Kirjoita kuinka vain odottaa   antaa iltojen kadota metsänreunaa    saappaita painaa savi sydän ja kuu kulkee vierellä ojanpohjaa kuin koira

Kerro kun lapset muuttuvat omilleen oleviksi; Timanttini   Rakkaimpani ja Kalleimpani

Kirjoita: kuinka runo muuttuu ihmiseksi kirjeiksi syliksi   runo sisimmässä alkaa laulaa vieraita kieliä    syö pullakranssia  koristelee sängyn suklaaperhosilla

Kääntää selän kääntää selän   käännän selän

Piirrän itselleni kasvot silmät kulmat   piirrän sanat (kerro mitkä)    maalaan seinät kaadan seinät    maapallo kääntyy

.

.

© chr.

Vaikka lupaus

.
.

.

.

Sekoitan toisiinsa värit

tilhien tui´ut marjapuun latvassa

ne eivät pelästy lentoon;

olen sinulle valo, joka kohoaa yhtä paljon kullasta taivaalle

kuin poimuttuu alas, 
olen suo, kätesi painuu läpi, katsot ylös marjoihin

ja näen sydämesi kamariin,

karkaa huuliltasi huokaus, ettet nyt minuun alkaisi, 

                                                                                   pursujen huumaava metsä, 

ehdi, ja heti avaat maani 

vahvan tuoksun laulaa;

silloin polulta nousevat lehdet puihin,

vihreys kutistuu silmuiksi;

keljan hämärässä karkaa huuliltasi huokaus

korvalleni, solisluulle;

sinuun täällä, en voi,

ja nostaa vaatteeni  syrjään

                                                                                   kuin kuiskaus
                                                                                   vaikka lupaus; , 

katselee yksinkertaisen huoneen ikoni

silmuista jumalasi silmät

kunnes vuodetta huuhtovat vigilian kellot

makaamme vielä valveilla

seuraavat kukinnot, seuraavat silmut, 
                                                                                   karkaavat tiu´ut

.

.

© chr.

Halla

.
.

Valkea kuulas;

hallan vaalea hansikas taivuttaa pitkää heinää

nojaa seinään, katsoo huoneeseen;

lasiheijastuksessa lokakuu paisuu haavikon läpi,

haapojen rungot, lehdet rakastaa, ei rakasta, rakastaa;

kultainen sade jatkuu.

Hallan sydän on korkean taivaan värinen, kehrää

jäätää lahdenpohjaa, kahlaa, laulaa

meloo joutsen, auki tyyntä ja vettään,

vettä, jonka pohjassa pääskyt viettävät talvensa.

.

.

© chr.

Muistikuva

.
.
muistikuva
kymmenen päivää uimme ilman alla

syksyllä olet paperista taiteltu siluetti

kosketin
.
.
chr

Hiuksen

.
.
Seisomme vierekkäin
hanhet muuttavat ylitsemme etelään,
jokaisesta putoavasta sulasta tarjoan hiuksen,
maan hyvyys.
Puolenneljättä tunnissa kaikki on ohi,
öisten kukkien kasvot
.
.

©chr

Lauluja

.
.

Kannan satakieltä taskussa

timanttiterillä ja helmiäiskielillä sovitettuja lauluja

ja kuikka huutaa vuoteellani yön veden läpi;

linnut puhuvat aina totta,

pitkän yön muinaiset laulut.

Ja koska kauneus on tuska, vältämme sitä,

mutta kädet susina soilla juoksevat,

kuin sokea huimaus, joka tunkeutuu huoneeseen

ja pudottaa ilmansuunnat toistemme sisään,

    (varkaan kieltä)

Kadotin kokonaisia kaupunkeja,

koska halusin olla matkalla ja ajelehtia rantaan,

lennättää suostuvia sormia,

mutta ihokuvat, vaahtomeri ja kaunoinen,

päiväverhon nimeämättömät piirtoheinät,

talvehtivat naamioituneina.

Taivaan paino on lila ja musta

.

.

chr

Drogheda II

.
.
Hänen unensa hengitys täyttää huoneen korkeuden
tasaisesti
pihapuiden kyyhkyt,
ja talon viereltä johdattaa kapea polku ylös
rinteen hämärä
vierellä outo kukka, siltakaari
.
.
chr

Drogheda

.
.
Olemme nähneet irtihakatun pään,
hylätyllä hautausmaalla markkinahyrrän
ja kaupungin peittävät sulat,
huoneemme oven peittävät siivet.
Riisutaan kengät .
Astutaan sisään
.
.
chr

(Pehmein jaloin) Arvo Pärt Fur Alina 1976

.
.
Pehmein jaloin hyppelet edellä
sateen taittamaa polkua,
aikainen kuu kuhertelee ruislinnulle.
Päästän vuodet vierimään veteen,
sateen, polun taitteen,
hyppelet pehmein jaloin
aikainen kuu.
                                      Laula lasta ruislintu
                                      laula unikukka, sudensammal
                                      nuku koiranhäntä, kissankaisla
                                      nuku pääskynhattu, piimäheinä

synnytä suljetut silmät
.
.
Hanna, k.21.7.1987
© chr.