sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Latu

.
Juopuneet sorkkapohjakengät osmankäämimetsän takana ;
peurat piirtävät aavalle kompassiruusua
ruusussa samat värit kuin aavassa ja latuni kulkee läpi.
Karttapohjoisen merkki on mateennahka
seison keskiössä
öisen pilkin lemu on etelän
ensimmäinen poika lähtenyt päivännousuun
toinen asuu rantasuvea
tytöillä lintutuulen ruumis, vaan toisella lintu jota ei ole.
Lahden vastakalliolla seisoo se pitkä
kataja, kahdella jalalla,
mielitiettyni, tähyää kevättä, sääksen pesällä lunta.
Nyljetty kala potkaisee repussa.
.
.
© chr.