sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kipu

.
.
Äänettömyys painautuu vasten
hellänä ja rivona,
kun huuto on lyönyt
suustani valuu loppu
ihosta maito
joka askeleella verisuru.

Minä kannan sinut hautaan
päivittäin kannan sinut
pienet luut kannan
pellavan, liekokapalon
aukileen aarteen,

minä kannan sinut
kuin kaukaisen huilun
nuottien välisen sävelen

pyiden korpeen kannan sinut
pyhien pääskysten päälle.
.
.© chr.