.
.
Kaikki kadottamani;
kadotetut talot
juoksu polvisukissa tervapääskyjen alla
menetetyt luumu- ja omenatarhat, pystyt metsät
sankan kuusikon varjostamassa märehtivän laitumen reunaa
olen hukannut perustamani puutarhat
hoitamani pihat.
Antanut pois satoja löydettyjä vuosia
On mies, jonka hävitin, toinenkin
sitten hän, jonka menetin (häntä suren)
ja kaikki ne miehet, jotka kadotin
kuin talot, omat ja asuttamani
ja miehet, jotka löytyivät vain heti hävitäkseen
Olen kadottanut yhden lapsistani
hänet kannettiin elottomana pois,
vuodet monet vuodet monet vuodet
kadotin kesät
iho oli kankaista arka;
löysin arvet, löysin pelon
ja niinä öinä odotin tanssin päättymistä
Valtameren löysin rummuttamassa rantaa
veteen astumisen
linnunkielen
kylkisuonen, otsamme ja väreilyn.
Löysin syksyn ja löysin kultaisen sateen.
.
.
chr.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti