.
Kannan satakieltä taskussa
timanttiterillä ja helmiäiskielillä
sovitettuja lauluja
ja kuikka huutaa vuoteellani yön veden
läpi;
linnut puhuvat aina totta,
pitkän yön muinaiset laulut.
Ja koska kauneus on tuska, vältämme
sitä,
mutta kädet susina soilla juoksevat,
kuin sokea huimaus, joka tunkeutuu
huoneeseen
ja pudottaa ilmansuunnat toistemme
sisään,
(varkaan kieltä)
Kadotin kokonaisia kaupunkeja,
koska halusin olla matkalla ja ajelehtia
rantaan,
lennättää suostuvia sormia,
mutta ihokuvat, vaahtomeri ja kaunoinen,
päiväverhon nimeämättömät
piirtoheinät,
talvehtivat naamioituneina.
Taivaan paino on lila ja musta
.
.
chr
