maanantai 19. joulukuuta 2016

Laivauksen suunnittelu - Zidbäckin matka

.
.

Kiipimäjalkoja, poheluita, 
lehdykkäisiä maan lauluja, kasvaa pergamentti kerrallaan
versovat uomana virtaan
Palvelija pesee vuorijalavan niintä joessa
ripustaa pitkät kimput sillankaiteelle.

Ennen ensimmäistä kynttilää astuu huoneeseen hän, Zidbäck,
kumartaa, ei liian syvään

iholla tulikärpäset

Teelehdet taipuvat maljoihin
laivauksen suunnitelma, meritiede
vesirungon varassa matkaavat kokoelmat
niille makean veden hiljaiset tynnyrit,
sormet kiitävät kartalla koillispasaati purjeissa
meren mannerrinteet vaipuvat kynsiltä syvänteisiin
välillä katse nousee ja hakee kaiun
painuun se mukanaan
jättiläismäisen pyrstön heilautus – pinnanalaiseen laaksoon
pohjalla kartoittamaton pedon rotko

108 ihtohimoa piinaa ihmistä
pronssikello soi niiden tahdissa.
Tämä kansa syntyy aina uudelleen
temppelissä valaistumisen pyöreästä ikkunasta
he näkevät täydellisen tyhjyyden

Mutta minun Jumalani ikkuna on kulmikas
eksymyksen ikkuna
näkymänä koettelemus,
kauhistus ainoasta rakkaudesta.
.
Kultarinta kuunvalossa
hänen kauneutensa
sataa hedelmälehtiä
rakentaa ruusuja
ruusujen läpi umpisolmuja
siemenien lävistys
lävistää verhon.

©chr