torstai 29. kesäkuuta 2017

Onnistumatta

.
.
Maan tummuudestako muuttui taivas vaaleaksi?
Oliko pilvistynyt?
Etsin kolmen tähden kuviota
ja tapailen isämeitää,
kummassakaan onnistumatta.
Kylä työntää kirkkotapulia yhä korkeammalle.
Luumupuun latvassa alkaa tuulla.
Kaukana joku sulkee oven.
.
.

©chr

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Viiva

.
.
Laulavien tähtien alle piirretty heinä,
ohut kaareva viiva valumassa näkymättömiin
kannattelee putoavia
.
.

©chr

Lamppu

.
.
Ruokapöydän yllä lamppu kutsuu yöperhosia ikkunaan;
viikko kesäpäivän seisauksesta;
yksi perhonen löystää vyötä ja levittää hihat
.
.

©chr

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Vedolla

.
.
Samalla vedolla kun minusta lähti päivä,
sateettomat pilvet hajosivat
pisteet vedolla
yönmusta
.
.

©chr


lauantai 24. kesäkuuta 2017

Pesäpäiviä

.
.
Moniaita pesäpäiviä;
vuosi 1646, solsticium seisautti kalenterin;
pisimmän valo candaa kesä seidsomus.
Yöviulujen kehrääjät paidanhelmassa, leviää suovilla,
tyyni altocumulus

.
.

©chr

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

.
.
Olin syöttänyt sinulle paistetun, jauhetun sammakon.
Vainajien päivän ilta, me jähmettyneenä,
en voinut enää mennä kauemmaksi -
maahan jäätyneet omenat painoivat selkää
maatuvat makeat palaamasa juurilleen, paalu-hiusjuurille
rakentavat taikinaa matojen kairat,
pimeä kuura nuoli reiden sisäpintaa

vyösoljen takana upottaa
ajattelin sytyttää valot,
mutta sytytän hiuksiin hedelmät.
Ensimmäisen kerran koen, vahvasti
monenlaiset kasvosi vuosien seassa:
tumman tuoreen ja samalla uurteisen ohuen,
harmaan naavan
polvillaan, paljaat toiveet olkapäillä,
taivutat sormin valvovan yön maahan;
sinä levität minut, menneisyys nilkoissa, anastat haikua
avonaisen halun värisevän kohdan;

    ulvomisen kynnyksellä
    pimeän hevosen laukka
    luulin sen olevan pihalla
    kuulin sen olevan talossa
    sen nopea sydän pusertui kaikua vasten
    sen kiviset kengät kalliolla
    harjajouhen takiaiset, kävyt piiskaavat
    sinistä, liilaa, keltaisen nopea isku.

Uimme lisää aikakoneen muistia

tyyni sää kantaa puutarhan reunoilta villien eläinten haukahtelut.
En pelkää pimeää, mutta pelkään sanoa pimeässä ääneen
Minä rakastan sinua”,
kaikkein vaikein lause maailmassa,
mutta mitä muutakaan voisin sanoa?

Minä rakastan sinua- hetkellä olen jo niin korkealla
etten kuule suuni liikettä; ehdin ajatella:
hänen nimensä muodostaa aakkosten yhteisen äänteen

kunnes sulaudun siihen

Määränpäästä lähestyy yön reuna,
ruusuiksi naamioituneet sienet
unien eläimet.
Ilman sinua en tunnistaisi niistä harvoja lintuja.
Jokin lentää poispäin.
Joku lentää pois
.
.

©chr



tiistai 13. kesäkuuta 2017

Huoneen uni

.
.

Mänty liikkuu makuuhuoneen aamuneliössä
päivällä kattoon ilmestyy pitkulainen oksaheijastuma
iltapäivällä kamariin ylettyvä paahde

kesäyön pohjoisen kuun valkoinen hevonen,
ruskeat sumuhevoset heinämaassa
viistävä pimeä lintu,
näen onnellisen unen,
susikielellä,
luomen valo kun kohina loppuu
.
.

©chr

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Kaiku

.
.
Lintujen sade;
humisee päälakemme;

leikistä
kaiku oppisi lentämään
.
.

©chr



Hollow Talk by Choir of Young Believers



lauantai 10. kesäkuuta 2017

Lehvillä

.
.
Hevosten äänet vaimenevat;
saattue häviää vihreään aurinkoon;
polun pohjalla kaviokuvat keräävät nopeasti maavettä;
varpaitten väleistä nousee tumma metsäpohja
kirkas tumma, vanhat neulaset kelluvat;
vaalea nilkka ja nilkka.

Varovasti alkaa lehvillä keskeytynyt laulu;
pesättömän koiraan kosinta.
.
.

©chr

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Kujanne

.
.
Toisessa ajassa
             haavikon kujanne. Sen kohina
kuin kevään maanvyöry
josta ilmehtii vihreä
reunoille
ja rapina vetää peittoa kerroksissa
paikasta irronneena.
Kuulen häiveen
maanradan nopeudesta ympyräviivan.
.
.

©chr

torstai 8. kesäkuuta 2017

Kohtaaminen


.
.
Ennen ensimmäistä kynttilää hämärän synnyttämä palvelija kumartaa vieraan saapuneen.
Ulkokaihtimen takaa astuu esiin hän.

Maa puhkeaa ja asettuu oksille laskee vapautuvat saaret 
läpikulkemattomat latvat ajavat meren huoneeseen veneet
valujuonteen hidas katoaminen pinnan alle pöytä kelluu 
ulospääsyä kuoriutuva purppura näytteet hioutuvat kiviin

vartalovoima kirkuu rantaviivalla portti suunnistavat 
yömuuttajat tähdeltä tähdelle uivat käsistä vanhat sanat 
nousuaalto laantuu tasaa ilmailmiöt värisevä neitsytkalvo
.
.

©chr

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Ahtaudessa

.
.
Vuosisadan vaihteessa riisuuduimme,
irtokaulus sekoittui pudotessaan keskeneräisiin kirjeisiin
jotain vaikeaa oli sanottu;
kirjainliekki sulaa, sinettivaha,
huoneen ahtaudessa ajaa ympyräviivan käsistäni

ota käsistäni loput
.
.

©chr

(uudessa muodossa 12.6.)

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Runko

.
.
Yöllä herään;
lehmuksen runko painaa jo niskaa,
puu kumartuu puoleeni, hengittää vain kevyesti
                                                                                            pitelee

kylkikaariani,kohoava
hauras sydänveistos
.
.

©chr

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Aikaista

.
.
Metsäpohjan harvinaiset sammaleet
kurottuvat taipeista
valo hänen kasvoillaan.
Etenemme puu puulta,
koivujen reidet,

Vielä liian aikaista.
.
.

©chr

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Kimeä

.
.
Lyijyvalkoinen taivas, nyt kuiva, ei halkea,
mutta aamuyöllä väri liukenee veteen;
Säilytän vivahdetta tiiviissä lasitölkissä;
sen kimeä hohde,
vedän reunalta
                               muutaman henkäyksen
.
.
chr.