Kyse on hetkistä;
tarjoilijat kulkevat pitkissä esiliinoissaan
hän nojaa pöydässä vasempaan käteensä
annoin itseni kuvitella
kaulalleen silkkihuivin värin ja viileyden
sekoittuu rakastettujen ihoa
toiset kuin paperia
toiset kuin muinaisia kertomuksia
hän nojaa kämmenensä pesään
puhelimen valo kasvoilla
yhä uudelleen
odotan liikahdusta
uudelleen muovaamme katseita
kyse on hetkistä
kiireessä lautasliinaan tallennettuja numeroita
puhelimen valoa kasvoilla
.
.
chr.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti