.
.
Rakastan luitasi ja erityisesti lonkkaluun kulmaa
Sen kaarta, lujuutta
niemekettä, sen kivistä lahtea, josta
saaren syntyvät
Miten ne kauhovat aavaa ja myöhemmin tyyntyvät
lantion sokaisevaan valoon.
Rakastan suoria hartioitasi
Hartioittesi Neliskulmaisuutta,
Niitä peittävää sileää ihoa
Kyynärvarren lihaksiasi rakastan kun olet toimissasi
Etkä huomaa, että katselen miten ne värähtelevät.
Kaulaasi, solisluusi kuoppaa
rakastan
Sen mannerta, vaeltavia lähteikköjä
Sen saarekkeita auringon läikässä
.
.
chr.
Upea runo.
VastaaPoista