.
.
Kun havuilla harjaa tukkaa
kuuralla sivelee varpaat ja siivet
eilisen ikkuna vielä aaltoaa,
väre; keltarintainen laulu
yhä vihertyvä seinä
Kun vielä on matkaa latvaan.
Haluan unohtaa, ja unohdinkin
taakse jätetyt nimet
Kukkimattomat ja alati varisevat, kuten
peltokurjennokka tai niittynätkelmä,
nurmitädyke, rakkaani, nurmitädyke
Katso minua ja sano
.
.
.
chr
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti